Sipoolaisen ÅIF:n tuhkimotarina huipentui vajaa vuosi sitten yllätysnousuun miesten Salibandyliigaan. Nopealla aikataululla Divarin runkosarjassa kahdeksanneksi sijoittuneen ydinryhmän ympärille kootun joukkueen ensimmäinen kausi on ollut odotetun haastava, mutta eräänlainen huipennus sillekin saadaan.
ÅIF järjestää karkauspäivänä viimeisen runkosarjaottelun kunniaksi erityisen riehan, jossa on paljon ohjelmaa koko perheelle Ingman Areenan ympäristössä. Tapahtuman kohokohta on Salibandyliigan ottelu Nokian KrP:tä vastaan. Voitolla sipoolaisjoukkue voi pelastautua liigakarsintoihin ja niiden kautta säilyttää paikkansa korkeimmalla sarjatasolla.
– Rakennetaan siitä vähän parempi päivä, ÅIF:n edustusryhmän joukkueenjohtaja Stig Söderholm kaavaili.
Tapahtuman järjestämisessä on mukana koko seura ja myös Sipoon kunnalta saadaan apuja.
Söderholm jättää tarkemmat pelilliset analyysit valmentajille. Hänellä on kuitenkin näppinsä pelissä monessa asiassa edustusjoukkueen taustalla, joten pieni yhteenveto on varmasti paikallaan.
– Oli tiedossa, että vaikea kausi tulee. Puhutaan kuitenkin oikeastaan kyläjoukkueesta, eikä mistään isosta kaupungista. Meillä on eri resurssit. Olemme lisäksi hukanneet muutaman pisteen, ne ovat kovia menetyksiä tässä vaiheessa, Söderholm pohti.
ÅIF onkin haastanut isompiaan hyvin, mutta viimeinen silaus on jäänyt puuttumaan. Söderholm tiivistää kokemattoman nousijajoukkueen isoksi haasteeksi viimeistelyn ja ylivoimapelin. Jos ne eivät ole kunnossa, tasaiset ottelut kääntyvät usein vastustajalle.
– Paikkoja saamme kyllä luotua, mutta maalinteko on ontunut. Sitten olemme joutuneet avamaan peliä liikaa, kun olemme jäljessä. Se on varmaan sitä kokemattomuutta, koska kaikki on nopeampaa liigassa ja virheistä rangaistaan suuremmalla prosentilla.
Söderholmia kismitti vieläkin esimerkiksi OLS-ottelu, jossa ÅIF osui jo tyhjän oululaismaalin tolppaan, mutta taipui lopulta jatkoajalla. Kolme pistettä jäi muutaman sentin tai 14 sekunnin päähän. Niille olisi nyt käyttöä.
Toisaalta edustusjoukkueen tulevaisuus ei ole riippuvainen Salibandyliigassa pelaamisesta. Söderholmin ja kumppanien ajatuksena on seuraavien parin vuoden aikana nostaa seuran omia junioreita pikkuhiljaa miesten peleihin.
Heistä toivotaan hyvää runkoa edustusjoukkueelle, joka toimii pääkaupunkiseudun puristuksessa hyvin vaativassa ympäristössä. Liigajoukkueesta kuluvalla kaudella läpimurtonsa salibandyväen tietoisuuteen tekivät jo Oliver Sillanpää ja Patrik Korpiniemi.
– Se, että viime keväänä noustiin, oli hieno asia. Meillä on ollut jo pitkään suunnitelma, jonka mukaisesti olemme nostaneet omia junioreita edustusryhmään harjoittelemaan ja pelaamaankin. Sillanpään ja Korpiniemen lisäksi huulilla on monta muutakin, Söderholm kertoi.
Hänen mukaansa ensi kaudella edustuksen treenirinkiin nostetaan taas lisää junioreita. Joukkue tekee siis hallittua nuorennusleikkausta maltiilisella aikajänteellä.
Tänä keväänä sopimusasiat ovat hänen mukaansa melko hyvällä tolalla, vaikka muutaman pelaajan kohdalla vielä mietitäänkin tulevaa. Toisin oli vuosi sitten.
– Silloin pelaajasopparien tekeminen ja varainhankinnan aloittaminen venyivät toukokuulle asti. Nyt olen pystynyt hoitamaan näitä pääasioita tammikuusta alkaen. Päästään rakentamaan enemmän ja saadaan pidettyä hyvä runko pelaajia, Söderholm vertasi.
Omat haasteensa liigakaudella toi sekin, että ammattimaista urheilua toteutetaan amatöörien voimin. Useampi ÅIF:n pelaaja sai kauden aikana perheenlisäystä ja siviilityötkään eivät aina jousta. Loukkaantumisiakin tuli.
– Meillä oli liian vähän pelaajia, vaikka rinkiä laajennettiin selvästi divarikaudesta. Ensi kaudella tarvitsemme vielä vähintään kolme pelaajaa enemmän, Söderholm arvioi.
Söderholm ei näe isoa eroa siinä, pelaavatko kehittyvät nuoret liigaa vai kovatasoista Divaria. Tärkeintä on saada vyölle miesten pelejä, sillä pelkästään junioreissa pelaaminen ei kehitä tietyn rajan jälkeen.
– Siellä ollaan, missä ansaitaan. Tottakai tavoite on vielä liiga, mutta sopimuksiamme ei ole rajattu sinne.
ÅIF:n pelaajille ei tule liigassa pallonhallintaa välttämättä yhtä paljon kuin sarjatasoa alempana. Toisaalta pelin intensiteetti on jatkuvasti huippuluokkaa ja vastustajat parhaimmillaan maailman huippuja, joihin on hyvä päästä vertamaan.
– Liigassa kaikki tapahtuu nopeammin. Se tietenkin kehittää niitä, jotka saavat pelata. Onhan se liiga nopea, mutta Divarikin on kumminkin kova sarja. En näe niin isoa eroa kehittymisen kannalta. Mutta jos he pelaisivat B:tä tai A:ta, jotka eivät ole SM-sarjassa, niin se ei näitä parempia pelaajia kehitä, Söderholm sanoi.
– Divarin kärjellä ja liigan alemmalla keskikastilla ei ole paljon eroa. Tietenkin Classicia vastaan pelaaminen on oma kokemuksensa, ja mehän hävisimme heille ensimmäisen ottelun vain 5–9, Söderholm muisteli.
Yksi kauden kohokohdista oli myös KrP:n kaataminen Raholassa. Tämän tempun joukkue haluaa toistaa karkauspäivänä omassa hallissaan. Söderholm toivoo täyttä tupaa huipentamaan ÅIF:n kautta salibandyn kirkkaissa valoissa.
– 500 katsojaa saamme ottaa sisään. Paloviranomaisilta ei ole tullut lupaa kasvattaa kapasiteettia sen enempää, Söderholm totesi.
Ingman Arena on seuran omistama halli ja mahdollistaa hyvät puitteet harjoittelulle ja peleille. Söderholm harmittelee sitä, että osa liigaotteluista on jouduttu pelaamaan Sipoon monitoimitalolla, jonne saa periaatteessa enemmän väkeä. Salibandyliigan sääntöjen mukaan osassa kotiotteluista pitää olla kapasiteettia 800 katsojalle.
– Yritimme saada Ingman Arenalle poikkeusluvan, että sinne saisi ottaa enemmän väkeä. Saisimme ottaa vaikka tuhat, jos rakentaisimme sprinklerin. Siihen taas ei ole taloudellisia edellytyksiä, Söderholm valotti.
Investointimahdollisuuksiin vaikuttaa sekin, että ÅIF rakennutti hiljattain toisen hallin edellisen viereen. Pelkkään katsojakapasiteetin teoreettiseen lisäykseen ei kannata panostaa.
– Säännöt on sääntöjä, eihän sille mitään voi, Söderholm painotti ja katsoo mielummin tulevaan.
ÅIF:lle se tuleva näyttää hyvältä riippumatta liigakauden päättävän matsin tuloksesta. Seura on saamassa jalkeille A-juniorijoukkueen tauon jälkeen ja myös edustuksen kuviot on suunniteltu huolella.
Teksti: Erno Rautarinta
Kuvat: Juhani Järvenpää
