Vasta 17-vuotias Oliver Sillanpää on takonut miesten Salibandyliigassa puoltatoista pinnaa per peli. Seuraava haaste odottaa kotikaukalossa karkauspäivän tapahtumaottelussa.
ÅIF.n yllätysnousu Salibandyliigaan oli viime kevään paukku salibandypiireissä. Kaudella 2019–20 sipoolaisseura on esittänyt ajoittain pirteitä otteita korkeimmalla sarjatasolla. Kenties paras yllättäjän yllättäjistä on ollut vasta 17-vuotias Oliver Sillanpää, joka on yllättänyt liigavahdin jo yli 20 kertaa.
– Tällä hetkellä vahvuuteni ovat pallollisessa pelissä ja hyökkäyspäässä oveluudessa maalinteossa, nuorukainen luonnehti parhaita avujaan, kun niitä tivattiin.
Hän on nakuttanut 22 ottelussa saldon 21+12=33. Puolitoista pistettä ottelua kohden on hyvä saldo missä vain joukkueessa, saati sitten jumbossa.
Runkosarjaa on pelaamatta enää yksi ottelu, mutta ÅIF voi vielä nousta häntäsijalta. Se vaatisi voittoa Nokian KrP:stä karkauspäivänä pelattavassa Salibandyliigan tapahtumaottelussa.
Söderkullan Ingman Arenalla on tuolloin paljon oheisohjelmaa, ja ”kyläseuraksi” profiloitunut ÅIF pääsee vielä kerran juhlimaan paikkaansa salibandyn parrasvalossa-
– Tosi hyvillä fiiliksillä lähdetään pelaamaan. Nyt on vielä isot panokset, kun Welhot voitti Steelersin. Voimme vielä pysyä sarjassa, Sillanpää totesi.
Sinänsä on sattuvaa, että ratkaisevassa matsissa vastustaja on juuri KrP. ÅIF haki sen kotihallista Raholasta täyden pistepotin marraskuussa. Voittomaalin iski alivoimalla kukapas muukaan kuin Sillanpää.
Maukas voitto lämmittää laitahyökkääjää vieläkin. Suoria kolmen sarjapisteen voittoja ei ole sen lisäksi tullut kuin yksi, toisesta nousijasta Tiikereistä Tikkurilassa joulukuussa.
– Muuten on mennyt vähän heikommin. Muutamia tärkeitä voittoja on tullut, mutta alapään joukkueita ei ole saatu kaadettua. KrP:n voittaminen on kyllä ollut kohokohta tähän asti, Sillanpää muisteli.
Toinen voitto nokialaisseuran tasolla operoivasta ryhmästä oman kotiyleisön edessä maistuisi eittämättä Sillanpäälle joukkuekavereineen. Hän löytää muutaman tekijän, miksei pinnoja ole oikein ropissut.
– Monessa pelissä meillä on ollut tilaisuudet. Ne ovat olleet tasaisia kolmanteen erään asti, mutta kun on pitänyt ratkaista, emme ole onnistuneet tekemään maaleja. Hirveän isoista asioista se ei ole kiinni.
Sillanpään pistetahti Divarissa oli jonkin verran heikompi kuin mitä se on ollut liigassa. Tosin hän oli silloin vuoden nuorempikin, mikä vaikuttaa näin nuorilla pelaajilla paljon. Mitkä näet Divarin ja Salibandyliigan suurimmiksi eroiksi?
– Liigassa olemme olleet aika paljon ilman palloa. Kun sen menettää, ei saa helposti takaisin. Sen vuoksi pallovastuu on isossa roolissa varsinkin meillä, koska emme karvaa kovin korkealta.
Sillanpään tasoiset suurlupaukset ovat junioreissa ja miesten alemmilla sarjatasoilla tottuneet siihen, että palloa saa pitää ja paljon. Liigakentillä omissa kykkiminen voi tuntua kontrastina aika karulta tavalta pelata salibandyä.
– Ei se tietenkään ideaali homma ole. Meidän vahvuus on ollut tiiviinä pelaaminen ja sitä olemme toteuttaneet parhaamme mukaan. Ei se pelitapana ole välttämättä mitenkään vaikeata. Tottakai mieluummin olisi enemmän pallolla, mutta tilanne on mikä on, Sillanpää pyöritteli.
– Oikeastaan kaikilla osa-alueilla voi parantaa. Olen tyytyväinen siihen, että olen saanut tehtyä tulosta hyökkäyspäässä, hän summasi.
Viime kevään sarjanousu ilahduttaa vieläkin sipoolaista. Hän olisi jatkanut ÅIF:ssa joka tapauksessa, joten kevään kuntopiikki mieluisine seurauksineen osui hyvään saumaan.
– Tulihan siitä tottakai hyvä fiilis. Tämä on ollut hieno mahdollisuus pelata Salibandyliigaa, mistä olen aina haaveillut. Ja vieläpä oman kylän joukkueessa.
Ylipäätään jo se on tärkeää, että pääsee miesten peleihin nuorella iällä, olivatpa ne sitten liigassa tai Divarissa. Sillanpää uskoo, että liigakokemuksesta on apua, kun Suomen joukkuetta nuorten MM-kisoihin valitaan.
– Minullakin on mahdollisuus päästä sinne ensi vuonna, joten näen miehissä pelaamisen tärkeänä.
Ensi kauden seurajoukkuettaan Sillanpää ei sen sijaan vielä varmaksi tiedä tai ainakaan sano. Kovan luokan nuori maalintekijä on varmasti haluttua pelaajatyyppiä seurassa kuin seurassa, mutta asiaan liittyy toki paljon muutakin. Paketin pitää olla niin sanotusti kunnossa.
Sillanpäällä kaukalon ulkopuolinen elämä on hyvin selvillä ainakin joksikin aikaa.
– Olen Mäkelänrinteen lukiossa ja siellä menee vielä pari vuotta. Sen jälkeen inttiin. Pääkaupunkiseudulla siis olen luultavasti ainakin seuraavat kolme kautta, hän kaavaili.
Kolme vuotta on pitkä aika myös salibandyuralla. Sillanpäälläkin on tähtäimessä lajin absoluuttinen huippu.
– Kyllä minä miesten maajoukkueeseen haluan ja tähtään. En ole asettanut mitään aikarajaa, mutta se on selvä tavoite.
Kun on tavoite, niin tavallisesti on myös suunnitelma sen toteuttamiseen. Sillanpään oma arvio vahvuuksista tulikin jo käsiteltyä, mutta entäpä ne heikkoudet. Mitä pitäisi eniten kehittää, jotta haave maajoukkuetason urasta toteutuisi?
– Kokonaisvaltaisempaa peliä pitäisi pystyä kehittämään. Varsinkin liigatasolla huomaa, että vastustaja osaa hyödyntää puolustuspelin virheet. Esimerkiksi sijoittumisessa pitää olla tosi tarkkana. Kun taitotaso nousee, niin pienetkin asiat voivat olla ratkaisevia.
Karkauspäivänä näissä pienissä asioissa onnistuminen voi hyvässä lykyssä tietää Sillanpäälle ja ÅIF:lle isoja asioita. Viime kevään yllätyksen toistaminen ei vaadi välttämättä sen enempää.
Teksti: Erno Rautarinta
Kuvat: Juhani Järvenpää
