”Jossain vaiheessa olin jo varma, etten pelaa enää ikinä.”
F-liigan uudet kasvot -juttusarja jatkuu tiistaina kiinnostavalla nimellä. Westend Indiansin Perttu Puska ehti olla pitkään kokonaan sivusta salibandykaukaloista. Nyt kokenut huippunimi on kuitenkin takaisin.
Josbasta, Erästä ja EräViikingeistä tuttu hyökkääjä on pelannut urallaan yli 200 ottelua liigassa. Nyt edessä on uudenlainen paluu huipulle. Puska avasi tuntojaan hypystä F-liigaan sekä Indiansin riveihin.
Terve Perttu! Miten kesä on lähtenyt liikkeelle?
– Todella hyvin. On aloitettu jo treenaaminen tulevaan ja tässä on tuntenut itsessään taas pikkupoikamaista innostusta. Se on aina hienoa, kun tässä iässä ja vaiheessa uraa saa kokea vielä tällaisia fiiliksiä.
– Urheilu on ollut itselleni sellaiset 25 vuotta juttu, jota mielellään tekee. On tuntunut ihanalta päästä tekemään taas sen parissa kunnolla hommia. Haluan yhä pelata tosissani, liigaa pelaaminen on sen myötä itselleni ollut todella iso juttu.
Voi sanoa, että tämä on sinulle monella tapaa uusi alku F-liigassa ja Indiansissa. Mikä sai siirtymään Westendin ylpeyden riveihin?
– Se oli aika lyhyt prosessi lopulta, kun Indians otti yhteyttä. He kertoivat, että haluavat minut mukaansa – ja laittavat minut kuntoon. Että syksyllä ollaan täydessä pelikunnossa. Se lämmitti sydäntä. Ja lopulta valinta oli helppo.
– Kun ekan kerran kävin juttelemassa Leiposen Mikan (Indiansin toiminnanjohtaja) kanssa, hän vakuutti itse muutenkin seuran toiminnasta. Siellä on tehty askel askeleelta fiksusti hommia ja myös tulevaisuuden suunnitelmat on rakennettu pala palalta järkevästi.
Hautuiko ajatus paluusta liigaan jo viime kaudella? Vai mistä ensimmäinen kipinä lopulta syttyi?
– Jossain vaiheessa olin jo varma, etten pelaa enää ikinä. Alan valmentamaan tai keksin jotain muuta. Mutta jossain vaiheessa sitä huomasi, että sitä pystyisi vielä panostamaan treenaamiseen ja pelaamiseen. Kävin katsomassa muutaman Indiansin pelin yli 1,5 vuoden tauon jälkeen ja mietin, että ”hitto, kyllä mun paikka on yhä tuolla kentällä!”. Valmentamaan ehtii myöhemminkin. Vielä pitää päästä kentälle.
– Siinä käytiin monta kertaa fiiliksestä toiseen. Kun tajuntaan iski, että paikka on kentällä, ei sen jälkeen tarvinnut enää arpoa. Silloin sen tajusi, että kyllä mun pitää vielä pelata – ja nimenomaan liigassa.
Yli 1,5 vuotta on pitkä aika olla kokonaan pelaamatta. Mitä tuo jakso opetti sinulle?
– Kun oli pitkään pois kentiltä, sitä ehti miettiä kunnolla omaa aiempaa uraa. Tuli olo, ettei mun tarvitse enää todistaa kenellekään mitään. Voin lähteä puhtaasti nauttimaan pelaamisesta ja tehdä hommia omien vahvuuksieni kautta. Sitä kautta se tuloskin tulee olemaan mahdollisesti parempi kuin koskaan aiemmin.
– Nyt on aika vapautunut olo. Tässä osaa nauttia päivittäisestä tekemisestä ja pelaamisesta. Jos jossain vaiheessa piti näyttää kaikille ja olla kova jätkä, nyt sitä pystyy keskittymään paremmin oleelliseen. Haluan olla edelleen kentällä paras, mutta nyt siitä osaa nauttia ihan uudella tavalla.
Kun on pitkään pois itselleen rakkaan asian ääreltä, sitä oppii varmasti perustelemaan uudella tavalla itselleen asioita?
– Kun ei vähän aikaan voinut pelata, sitä huomasi, että elämässä on kaikkea muitakin juttuja, joista voi nauttia myös samalla kun pelaa. Jos ennen olen pelannut, mulle on ollut ihan sama, mitä kentän ulkopuolella tapahtuu. Kun treenit loppuivat illalla, sitä alkoi jo odottaa, että pääsee seuraavana iltana kello 17.00 taas kentälle. Kaikki fokus on ollut kaukalossa aina.
– Nyt osaa elää elämää siten, että muualta saa iloa ja nautintoa samalla tavalla kuin pelaamisesta. Kun menee hallille, on jo hyvä fiilis kaikesta muusta elämästä. Se antaa pelaamiseenkin paljon – hallilla pystyy vetämään täysillä sen koko ajan.
– Asioita osaa laittaa tosiaan perspektiiviin, kun juttuja joutuu perustelemaan itselleen. Olen ollut aina aika temperamenttinen ja tunteella pelaava tyyppi kentällä. En usko, että se kokonaan häviää, mutta kyllä tässä on tullut paljon fiksuutta matkan varrella.
Miltä ensimmäiset lajitreenit tuntuivat pitkän tauon jälkeen?
– Olin käynyt laukomassa uusien joukkuekavereiden kanssa aiemmin pari kertaa. Mutta sitä ei voi kyllä yhtään verrata oikeaan lajitreeniin. Kyllä se oli shokki! Tuntui, ettei ollut koskaan koskenutkaan mailaan. Varsinkin, kun piti liikkeessä saada juttuja aikaiseksi, sitä joutui pariin kertaan nauramaan itselleen.
– Se oli oikeasti vaikeaa. Kyllä asioita muistuu mieleen, mutta ensimmäiset treenit menivät ihmetellessä, että olenko mä oikeasti joskus pelannut tätä lajia. Ja vielä kovalla tasolla.
– Onneksi jokaisen treenin jälkeen osaa ajatella nykyisin myös niitä onnistumisia. Eikä pelkästään hakea asioita, jotka menivät vihkoon. Ennen juhannusta sanoin jo valmentajalle, että kyllä se juttu alkaa hiljalleen löytyä. Ei nämä asiat kuitenkaan lihasmuistista kokonaan katoa.
Mikäs on ensivaikutelmasi tuoreesta Indians-joukkueesta. Tuntuu, että siellä on aika nuorekas ja iskukykyinen nippu kasassa?
– Vaikutelma on todella hyvä. Kun tonne meni mukaan, ei alkuun meinannut pysyä niin hyvin perässä kuin aiemmin olisi pysynyt. Se on hyvä merkki. Meillä on todella potentiaalinen, nälkäinen ja taitava porukka kasassa.
– Tykkään todella paljon, että meillä on taitomäärän ohella todella työteliäs nippu kasassa. Taitava ja työteliäs – se on aika hyvä kombinaatio.
Olet päässyt ilmeisen hyvin mukaan uuteen porukkaan?
– Kyllä. Sen huomaa, että joukkueen kokeneempi kaarti ja johtavat pelaajat ovat mainioita ja sosiaalisia tyyppejä. Sen myötä kaikki uudet pelaajat ovat päässeet heti todella hyvin porukkaan mukaan.
Olet uuden joukkueesi nestori. Mitä asioita haluat tuoda itse Indians-miehistön mukaan?
– Haluan tuoda sitä samaa kulttuuria ja malleja, joita olen itse aikanaan Joensuussa oppinut. Ja joiden varaan olen oman urani rakentanut. Töitä pitää tehdä ja pelaajien pitää vaatia toisiltaan paljon. Siinä on se hyvä puoli, että jos pelaajat vaativat toisiltaan, pitää heidän myös itse pystyä samaan.
– Pidän siitä, että pelaajat pitää huolta toisistaan. Ja, että vaatimustaso pidetään korkealla. V****lu on välittämistä – sitä se tosiaan on. Se ei tietenkään saa mennä yli. Toivon, että tuon jengiin johtajuutta, joka näkyy kentällä ja sen ulkopuolella. Että paiskitaan hommia viimeiseen asti ja jätetään kaikki kentälle. Ja että asioita vaaditaan myös puhumalla.
– Tätä ei koskaan kukaan usko, mutta olen aika paljon rauhoittunut. Haluan tuoda rauhallisuutta myös arkeen. Rauhallista v-mäisyyttä, jos kiteytetään.
Indians seurana on kerännyt viime vuosina paljon kiitosta erityisesti pelaajiston suunnasta. Millä mielin sinä olet seurannut organisaation menoa?
– Olen seurannut heidän menoaan jo pitkään, sillä sieltä suunnasta on tullut jo aiemmin kyselyitä mun perään. Se on musta taidetta, miten Indians on kehittynyt organisaationa. Se on pitkäjänteistä ja suunnitelmallista toimintaa. Tavoitteet ovat olleet joka vuosi realistisia: ei haeta pikavoittoja, vaan kehitetään joka vuosi toimintaa järjellä eteenpäin. Sen myötä kehityskäyrä on jatkuvasti ylöspäin.
– Ei ole sattumaa, että joukkueen tähtipelaajat ovat pysyneet seurassa vuodesta toiseen. Heillä ei ole ollut mitään halua lähteä minnekään.
Mitä ajatuksia F-liigan kausi 2020-21 herättää kesähelteillä?
– Voisi kuvitella, että on tulossa tasaisin kausi pitkiin aikoihin. Tuntuu, että liigassa on vuosi vuodelta vaikeampaa pärjätä. Hommia pitää tehdä todella hyvin, jos haluaa pärjätä.
– Jos muistelee omia ensimmäisiä liigavuosia, on sarja kehittynyt valovuosia tästä eteenpäin. Pelaaminen ja pärjääminen on ainakin 11-12 kertaa vaikeampaa. Se kertoo paljon.
Kesän kevyet:
Jos et treenaa, mistä sinut löytää kesällä?
– Mut löytää jostain Käpylän ja Oulunkylän välimaastosta kävelemästä jonkin metsän reunasta.
Paras tapa rentoutua ja ladata akkuja kesällä?
– Lasten kanssa vietetty aika on täydellinen tapa rentoutua. Toinen hyvä tapa on telttaretki Hankoon.
Mitä koronavirus on opettanut sinulle?
– Se on opettanut, kuinka todella vähällä tulee lopulta toimeen. Pitää pystyä nauttimaan myös siitä, että olet kotona ja elämä on välillä aika yksinkertaista. Turhia menoja ja säntäilyjä paikasta toiseen kannattaa välttää, koska sitä nauttii myös yllättävän paljon yksinkertaisista asioista. Kotona oleskelusta, ruuanlaitosta ja muusta.
– Sitä toivoisi myös, että kaikki olisivat oppineet korona-ajan myötä välttämään sellaista turhaa säntäilyä. Onnellisuus löytyy usein myös yksinkertaisista asioista.
Kesän ykkösherkku?
– Kyllä on Amppari-mehujää.
Millä askelmerkein valmistut loppukesään ja syksyyn?
– Tiedossa on ainakin matkustelua Suomessa. Rakastuin viime kesänä Hankoon – haluan lähteä sinne käymään. Juna tulee tutuksi – Joensuussa tulee käytyä. Kotimaan matkailu kunniaan – se on todella aliarvostettu juttu. Toivottavasti ihmiset löytävät kotimaan kauneudet.
