Janne Salonen on aloittanut uuden projektin, kun kokenut pakki vaihtoi kesällä Tiikereiden riveihin. Vaikka taustalla on 14 vuoden liigaura, jaksaa puolustaja painaa kentällä hymy kasvoillaan.
Joulukuussa 31 vuotta täyttävä Salonen on kulkenut pitkän uran huipputasolla: Trackersin riveissä kaudella 2006-07 ensimmäiset liigapelinsä pelannut pakki lähestyy maan korkeimmalla sarjatasolla kohta jo komeaa 400 ottelun merkkipaalua (nyt vyöllä 329 runkosarjapeliä ja 57 pudotuspeliä).
Edelliset neljä kautta vierähtivät EräViikinkien organisaatiossa. Nyt edessä on uusi aika Tiikereiden matkassa. Fliiga.com tapasi pakin, joka avasi uutta aikaansa vantaalaisseurassa.
Mikä sai valitsemaan Tikkurilan Tiikerit, Janne Salonen?
– Ei ole yksittäistä syytä, mutta Tiikerit osoitti alusta alkaen, että he haluavat mut tähän joukkueeseen. Miro Mäkelän (päävalmentaja ja valmennuspäällikkö) kanssa oltiin heti samalla sivulla siitä, mihin peliä halutaan viedä. Itse innostuin siitä, kuinka nuorta porukkaa halutaan kehittää, Salonen vastaa ja jatkaa:
– Ei kauaa tarvinnut miettiä, lähdenkö mukaan. Ja innolla olen ollut joka päivä hallilla.
Tiikerit nousi viime kaudeksi liigatasolle ja säilytti kauden jälkeen paikkansa myös F-liigaan. Salonen on ollut tyytyväinen alkuunsa uuden projektin parissa.
– Pystyn itse antamaan varmasti paljon joukkueen nuoremmille pojille. Valmennuksen kanssa tehdään tätä projektia yhdessä. Jutellaan aika paljon treenien ja pelien aikana, missä mennään. Joukkueesta aistii, että kundit ovat valmiina tekemään duunia. Nyt ollaan vasta alussa, mutta toivottavasti duuni alkaa näkyä kauden aikana myös tuloksissa.
Oma rooli nuoressa ryhmässä on erilainen kuin aiemmin uralla. Salonen on ehtinyt edustaa Trackersin ja ErVin ohella liigassa aiemmin Nokian KrP:tä sekä Tapanilan Erää. Nyt asema joukkueessa on monella tapaa uusi.
– Aiemmin on ollut aina melkein se kymmenkunta vanhempaa kaveria mukana. Nyt on ekaa kertaa tilanne, että olen koko joukkueen vanhin pelaaja. Se on itsellekin uudenlainen tilanne: tuon nuoremmille pelaajille arkeen vinkkejä ja tietoa vaatimustasosta. Kundit kyselevät paljon, millaista tämä melkein 14 vuotta on ollut. Se on siistiä, että näkee kuinka kundeja kiinnostaa. He haluavat oikeasti kehittyä joka päivä.
Vielä ei ole tullut ikäkriisiä nuorempien parissa?
– Ei sentään. Koutsien kanssa muokataan toki omaakin treenaamista, että jaksaa vetää hyvällä tasolla pelaamisen ja duunin. Yhdessä rytmitetään treenaamista.
Mentaalipuoli kuntoon
Salonen odottelee luottavaisin mielin tulevaa kautta F-liigassa. Tiikereiden tekemisestä näkee, että jo ensimmäinen kausi liigatasolla opetti nuorta ryhmää.
– Meillä on lahjakas ja hyvin liikkuva porukka. Paljon on työtä mentaalipuolen kanssa, että jaksetaan ja maltetaan tehdä omaa juttua ja uskoa siihen täysillä koko ottelun ajan. Taitoahan tässä ryhmässä on – kyse on siitä, miten saadaan se hyödynnettyä.
Oma rooli joukkueessa on tuttu: Salonen naureskelee, ettei taistele jatkossakaan pistepörssin voitosta. Kokemusta tarvitaan varsinkin nuoren ryhmän alakerrassa.
– Oma tavoite on omassa päässä se kentän johtava kaveri. Ja jeesata äijiä samalla – treeneissä ja peleissä on tullut jo hoettua jätkille, että puhukaa kentällä. Se kuitenkin merkkaa tässä lajissa todella paljon. Isoin asia on edelleen arjen pyörittäminen: olla esimerkkinä, mitä se duunin ja fyysisen harjoittelun yhtenäistäminen on.
Itselläsi on pitkä ja komea ura jo takana. Mikä antaa virtaa, että jaksat vielä painaa?
– Kyllä tämä uusi projekti piristää. Sitä tuntuu, että on hyvä syy mennä hallille. Arjen pyörittäminen on aina oma haasteensa, kun siinä pitää yhdistää työ ja urheilu. Nuorten pelaajien auttaminen on motivoivaa: muistan kuinka itse olin 10 vuotta sitten samassa tilanteessa.
– Saan vietyä sitä tietoa myös seuraavalle sukupovelle. Nyt sitä tajuaa, mitä se puhe siitä kokemuksestakin oikeasti tarkoittaa. Huomaa tosiaan, että pystyy antamaan jotain pojille. Se on siistiä.
Kuva: Juhani Järvenpää
