Persoonat esille -juttusarja esittelee jokaisesta F-liigan playoff-joukkueesta yhden kiinnostavan nimen.
Syksyllä 2003 Helsingin jäähallissa vietettiin juhlallinen hetki. Helsingin IFK nosti pelipaidan numero 35 hallin orsille. Se kuului seuralegenda Sakari Lindforsille, pitkään punanuttuja edustaneelle maalivahdille.
Nordenskiöldinkadun hallilla hengailivat usein myös Lindforsin perheen kaksi vilkasta pikkupoikaa, isoveli Santeri ja vuotta nuorempi pikkuveli Jesperi. Kiekkoperheen elohiirillä oli aina mukanaan isänsä matseissa omat mailat. Jos ottelu ei kiinnostanut riittävästi, niin aina veljekset saivat tarvittaessa omat pelit aikaisiksi. Hallin käytävillä riitti tilaa. Poikien omat pelit olivat usein tärkeämpiä kuin juhlallisuudet.
– Enimmäkseen pelasimme matsien aikana Santerin kanssa pihapelejämme. Käytävillä oli tilaa, kun muut katsoivat ottelua katsomossa. Isän paidannostostakaan en muista mitään, kertoo Jesperi Lindfors.
Nyt eletään kevättä 2021. Kausi on ohi. Takana ovat finaalipelit Classia vastaan. Saattaa kuitenkin olla, että Lindfors muistaa paremmin ikimuistoiset puolivälieräottelut naapuriseura Indiansia vastaan.
Ottelusarjan ratkaiseva ottelu päättyi Oilersin eduksi Santerin tehdessä jatkoajalla voittomaalin. Myös pikkuveli Jesperin alivoimalla tekemä kavennusosuma oli Oilersin kirin kannalta tärkeä. Vaikka Jesperillä on kokemusta jo kymmeneltä liigakaudelta, kyseinen ottelu lienee ollut täysin poikkeuksellinen.
– En ole aikaisemmin pelannut vastaavanlaista ottelua. Pakko oli uskoa voittoon ja omaan tekemiseen, vaikka yleensähän tuollaiset ottelut hävitään. Tiesimme, että meillä on saumaa, sillä pallo oli pomppinut aikaisemmissakin peleissä. Olisihan siinä voinut käydä päinvastoinkin, kun avasimme osaltamme peliä. Indians olisi voinut tehdä vastahyökkäyksistä rumemmat lukemat.
Nuorena lätkä sai väistyä ja sähly tuli tilalle.
Lienee ollut selvää, että Lindforsin jälkipolvi valitsi lajikseen ensin jääkiekon. Lopulta lätkämaila vaihtui kuitenkin salibandymailaan. Santeri ja Jesperi eivät siis seuranneet isänsä jalanjälkiä. Eikä seurakaan ollut HIFK, vaan espoolainen Oilers.
– Nykyisen pelikaverini Rasmus Markelinin isä perusti futisjengistä salibandyjoukkueen, missä Santerikin pelasi. Minäkin pääsin sählyjengiin mukaan vuotta muita nuorempana. Kaveriporukalla lähdettiin liikkeelle, vaikka toimimme Oilersin alaisuudessa. Siitä Powerboys-nimisestä porukasta alkoi salibandyurani.
Oilersin liigajoukkueen suoritusvarmuus on noussut viime vuosien aikana. Menneellä kaudella hyvän ja huonon päivän välinen ero kaventui.
– Viimeisen neljän vuoden aikana on tapahtunut seurassa kulttuurinmuutos. Classic on asettanut riman korkealle. Meilläkin jokapäiväinen tekeminen on nyt laadukasta. Arkitekeminen pitää olla niin hyvää, että pärjää. Lähdimme siitä liikkeelle, että olemme joka päivä niin hyviä kuin mahdollista. Nyt olemme saaneet kurottua eroa umpeen. Kehitys ei kuitenkaan tapahdu nappia painamalla, vaan askel kerrallaan. Aikaa on rajallisesti. Tietyt asiat ehtii tekemään vain tietyssä ajassa.
Oletko itse ottanut kehitysaskeleita urheilijana?
– Olen tehnyt pieniä muutoksia, mutta en koe, että olisin joutunut tekemään mitään ekstrauhrauksia. Unirytmini on nyt parempi, mutta sekin on tullut automaattisesti, kun olen siirtynyt normaaliin työelämään. Se tuo mukanaan parempaa arjenrytmiä.
Mitä teet kaukalon ulkopuolella?
– Valmistuin Laurean ammattikorkeakoulusta tradenomiksi. Opiskelujeni ohessa tein töitä myynnin ja markkinoinnin parissa. Opintojen päätyttyä siirryin sujuvasti saman yrityksen palkkalistoille. Nyt olen juuri vaihtanut työnantajaa, mutta teen yhä samoja hommia neljä kertaa viikossa. Saan työni hyvin sovitettua pelaamisen kanssa. Paljon annan kiitosta työnantajille, kun ovat ymmärtäneet urheiluani.
Lindfors oli mukana alkuvuoden maajoukkueleirillä. Oilers-kipparin vauhti oli Eerikkilän kaukalossa sen näköistä, että nyt oltiin tosissaan. Leiri ei ollut Jesperille ensimmäinen kerta, mutta viimeisestä maaottelusta on jo aikaa. Osaksi syynä on paha loukkaantuminen, jonka johdosta yksi kausi jäi pahasti kesken. Nyt kaksi viimeistä kautta Lindfors on saanut pelata ehjänä.
– Olen pelannut muutaman maaottelun, mutta en ole ollut koskaan arvokisoissa. En junnunakaan.
Molemmat Lindforsit pelasivat tuloksellisen kauden. Oletettavasti maajoukkueen päävalmentaja Petteri Nykky on kirjoittanut veljesten nimet ylös vihkoonsa. Lindforsit ovat valmiita haastamaan meritoituneimmat maajoukkuepelaajat jo seuraavissa MM-kisoissa. Kisojen siirtämisellä vuodella eteenpäin on ollut Lindforsien veljeksille vain etu.
Kysytäänpä Oilersin päävalmentaja Heikki Luukkoselta, millainen Jesperi on pelaajana, ihmisenä ja valmennettavana. Mitkä ovat hänen vahvuutensa ja mitä pitäisi vielä kehittää? Millainen tulevaisuus Jesperillä olisi edessään?
– ”Jeppe” on jo kymmenennen liigakauden veteraani ja lunastanut yhteisellä taipaleellamme paikkansa joukkueen kapteenistosta. Hän kuuluu joukkueen ehdottomiin avainpelaajiin ja on kentällä tärkeiden otteluiden taitekohdissa. Kaukalossa Lindforsin suurimmat vahvuudet ovat erinomainen pelikäsitys ja timanttinen henkinen kantti, joka näyttäytyy rohkeina ratkaisuina.
– Vuosien varrella Jesperin suoritustaso on heitellyt ja tekeminen on ollut melkoista vuoristorataa. Huiput ovat olleet häikäiseviä, mutta laskut puolestaan liian jyrkkiä. Kypsällä iällä tehdyt lisäpanostukset urheilemiseen ja henkinen kasvu näkyvät jo kaukalossa. Kehitysaskeleet kokonaisvaltaisessa urheilijan elämässä ovat auttaneet parantamaan niin fyysistä kuin henkistäkin kapasiteettia. Jeppe on löytänyt harmonian viisikossa ja pystyy hyödyntämään omia pelillisiä vahvuuksiaan entistä paremmin.
– Jesperi on päättäväinen, sisukas ja luotettava johtaja joukkueessamme niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Hänellä on erinomaiset yhteistyötaidot ja sopiva pilke silmäkulmassa.
– Lindfors on noussut maajoukkueen leiriryhmiin ja uskon hänen haastavan kansainvälisillä kentillä meritoituneemmat puolustajat paikoista jo seuraavissa MM-kisoissa. Oilers ja Jesperi Lindfors ovat nälkäisiä haastajia ja valmiina tarttumaan mahdollisuuteen. Töitä on tehty paljon ja matka on edelleen kesken, mutta suunta on oikea.
Lindfors vastasi näin hänelle tehtyihin kysymyksiin.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Superfinaali keväällä 2016 Classicia vastaan.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Häviäminen Superfinaalissa Classicia vastaan. Se on kitkerin häviö ikinä.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Voitontahto ja periksiantamattomuus. Koen olevani henkisesti vahva pelimies. Pelitaidot löytyvät enemmänkin puolustuspäästä. Näen kentän hyvin ja osaan ennakoida pelitapahtumia. Olen elämäni parhaassa kunnossa. Hyökkäyspääpeliä pitää kehittää, samoin laukausta, joka on mennytkin paljon eteenpäin.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Ei oikeastaan. Matias Kaartinen oli kylläkin fiksu pelaaja. Häntä kuuntelin paljon. Myös kun tulin mukaan joukkueeseen, seurasin Patrik Wardia.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Olen kova poika grillaamaan.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Haluan ulosmitata kaiken, että olisin tyytyväinen siihen, mihin olen päätynyt. Ettei jää jossiteltavaa.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Ville Vuorinen, Juhani Järvenpää
