Hannu Tuomisen Kesän siirtovonkaleet -juttusarja esittelee F-liigan miesten ja naisten sarjojen suven kiinnostavimmat pelaajasiirrot.
Lue myös: Päivittyvä lista: F-liigan miesten sarjan varmistuneet sopimukset
Lue myös: Päivittyvä lista: F-liigan naisten sarjan varmistuneet sopimukset
Ella Alanko-Salminen. Siinä on yksi mielenkiintoisimmista tulevan kauden siirtonimistä. Vuonna 2018 pääsarjatasolla aktiiviuransa päättänyt ja kaiken kotimaassa mahdollisen jo voittanut turkulainen palaa yllättäen liigakaukaloon. TPS saa kertaheitolla melkoisen määrän kokemusta joukkueeseensa.
Samalla Ellasta tulee F-liigan eräs harvinaisuuksista. Pääsarjatasolla ei ole montaakaan yli kolmekymppistä perheenäitiä tosissaan pelaamassa. Harvinaista on myös se, että Alanko-Salmisen perheessä on jo yhteensä kuusi salibandyn Suomen mestaruutta. Ellalla on kaksi Tampereen Classicin paidassa ja aviomiehellä Tino Salmisella peräti neljä Suomen mestaruutta. Ja nekin samaa seuraa Classicia edustaen.
Eikä tässä vielä kaikki.
Kaikki salibandyä seuraavat tietävät, että Ellan isosisko Eliisa Alangolla on Suomen mestaruuksia ja SM-mitaleja vieläkin enemmän. Kun mukaan lasketaan vielä Tinon pikkuveljen Toni Salmisen mitalit, ei liene epäselvää, mistä lajista puhutaan, kun ystävykset tapaavat.
Miksi Ella halusit palata takaisin liigatasolle pelaamaan?
– Minulle ehdotettiin mahdollisuutta palata Palloseuraan pidemmän tauon jälkeen. Pohdin pitkään paluuta ja kun palaset tuntuivat loksahtavan paikoilleen, niin päätin, että tähän hienoon mahdollisuuteen täytyy tarttua. Huomasin, että minulla on vielä kova motivaatio sekä halu pelata liigatasolla ja erityisesti mustavalkoisissa.
Ella rohmusi juniorisarjoissa isosiskonsa kanssa useita junioreiden SM-mitaleja. Molemmat palkittiin peräkkäisinä vuosina TPS:n Vuoden tyttöjunioripelaajana. Siskokset olivat myös nostamassa turkulaisjoukkuetta Salibandyliigaan.
Ella edusti TPS:ää Salibandyliigassa kolme kautta (2007-2010), kunnes siirtyi yhden kauden ajaksi Sveitsin pääsarjan UHC Dietlikoniin. Ei liene yllätys, että Ellan seurakaverina Alppimaassa oli isosisko Eliisa.
Sveitsi-vuoden jälkeen Ella palasi Turkuun. TPS oli pudonnut Divariin, mutta nousi keväällä 2012 takaisin liigaan. Alanko jatkoi kaksi seuraavaa kautta TPS:ssä, kunnes edessä oli jälleen muutto. Syksyllä 2014 uusi osoite oli Tampereen Classic, eli sama seura, mihin isosisko Eliisa oli siirtynyt jo aikaisemmin.
Kuinka paljon laji- ja seuravalinnoissa on ollut isosiskon Eliisan vaikutus?
– Aiemmin varmasti on ollut suurikin vaikutus.
Miksi aikoinaan siirryit Turusta Tampereelle?
– Siinä vaiheessa urakehitystäni siirto Tampereelle oli järkevä vaihtoehto ja sainkin kokea hienot pelivuodet Tampereella upeiden pelikavereiden kanssa.
Alangon sisarukset edustivat Suomen maajoukkuetta useiden vuosien ajan aina juniorimaajoukkueista lähtien. Arvokisoja tuli koluttua useampiakin. Mitaleja kertyi, mutta se kaikkein arvokkain jäi saavuttamatta.
Kuinka paljon on jäänyt harmittamaan, kun meriittilistaltasi puuttuu maailmanmestaruus?
– Ei se enää onneksi mieltä paina, vaikka aiemmin tilanne oli toinen.
TPS:n mestaruusjoukkueessa runkopelaajat jatkavat. Joukkue on pelannut pääasiassa kahdella ketjulla. Nyt pelaajia riittäisi viiteenkin ketjuun. Millaisessa roolissa uskot olevasi joukkueessa?
– Meillä on kova joukkue täynnä taitavia pelaajia, joten kilpailu on varmasti kova, kuten sen pitääkin olla. Valmennus päättää sitten, millainen on pelaava kokoonpano, joten roolini selviää sitten lähempänä kautta.
Ella kuuluu niihin salibandypelaajien, jotka ottivat lajin tosissaan, mutta koulukirjatkin tuli avattua. Urheilulukion jälkeen ovet avautuivat yliopistoon. Juristiopinnot etenivät pelaamisen ohella.
Miten onnistuit rytmittämään tavoitteellisen pelaamisen ja tiukat lakiopinnot?
– Suunnitelmallisuudella. Loppupeleissä yliopisto-opinnot ovat pääsääntöisesti hyvin itsenäiset, joten urheilun ja opintojen yhdistäminen on täysin mahdollista.
Kun Ellan aktiiviura päättyi liigatasolla, salibandy ei jäänyt. Siskokset jatkoivat pelaamista monen vuoden tauon jälkeen kasvattajaseurassaan TPS:ssä, mutta ei enää liigatasolla. Ella sai opinnot valmiiksi ja siirtyi lopullisesti työelämään. Nyt Alanko-Salmisen perheessä on vielä alle vuoden vanha lapsikin. Kiirettä siis piisaa, mutta niin vain Ella nähdään jälleen pääsarjatasolla pelaamassa. Sarjan nimi on vain vaihtunut Salibandyliigasta F-liigaksi.
Niinpä vielä lopuksi se tärkein kysymys. Pelaaminen liigatasolla vaatii sitoutumista. TPS:n pitkäaikainen maalivahti Noora Vuorela on osaltaan todistanut, miten perheellinenkin voi käydä töissä ja pelata pääsarjatasolla.
Miten sinun kohdallasi perheellisen arjen pyörittäminen ja pelaaminen onnistuu?
– Tasa-arvoisessa parisuhteessa vastuu perheestä on molemmilla vanhemmilla, joten perheessämme minun pelaamiskuvioni on saatu hyvin yhteensovitettua arkeemme. Lisäksi saamme myös tarvittaessa apua maailman parhailta vanhemmiltani sekä appivanhemmiltani.
Udellaan vielä naisten joukkueen päävalmentaja Aki Vilanderilta, mitä ajatuksia Ellan paluu synnyttää?
– Juteltiin Ellan kanssa ja aika iso kipinä tuntui vielä pelaamista kohtaan olevan. Samalla mietin, että meillä on vielä hänen tyyppiselleen esimerkilliselle ja kokeneelle taistelijalle tilausta joukkueessa. Molemmin puolin myös koettiin, että juuri TPS:n paidassa menestyminen on se, joka kruunaisi lopullisesti Ellan hienon uran.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuva: Anssi Koskinen
