Kesän muuttohaukat: Miska Mäkinen lupaa kentälle liikevaihtoa
Oilers nappasi riveihinsä yhden kesän isoimmista muuttohaukoista, kun Sveitsistä F-liigaan palaava Miska Mäkinen valitsi Öljymiehet. Jo 2015 nuorten MM-kultaa voittanut Mäkinen nousi myös miesten maailmanmestariksi, kun hän iski joulukuussa 2024 Malmön finaalin jatkoaikamaalin Ruotsin verkoon.
On selvää, että Mäkisen tasoisella tekijällä oli ottajia niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
– Sveitsistä oli kyselyitä, joita en kuunnellut sen tarkemmin, koska olin joka tapauksessa palaamassa Suomeen. Suomesta oli esillä pari realistista vaihtoehtoa, joista valitsin Oilersin. Erosen Eetu hoiti sopimusasiat hienosti, agenttitoimisto Nordstan listoilta löytyvä maailmanmestari kertoo.
Vuonna 1996 syntynyt Tapanilan Erän kasvatti pelasi liigaa lisäksi Westend Indiansin, EräViikinkien ja kolme kautta LASBin väreissä ennen kuin siirtyminen Nokian KrP:hen aloitti henkilökohtaisen mitaliputken. Näätäpaidassa ripustettiin kaulaan kaksi F-liigan hopeaa ja yksi pronssi ennen kuin edessä oli 2024 siirtyminen Sveitsin pääsarjaan.
– Lähdin etsimään ennen kaikkea uusia kokemuksia ja elämyksiä ja katsomaan millainen maa Sveitsi on ja millaista salibandy eri maasta katsottuna, Miska Mäkinen paljastaa.
– Pelillisesti ei ollut isoja tavoitteita vaikka meillä toki oli hyvä joukkue ja haussa mahdollisimman hyvä menestys mutta muut asiat silti ihan etusijalla.
Floorball Köniz oli Miska Mäkisen kahtena kautena runkosarjassa sarjataulukossa kärjen takana. Pudotuspeleissä berniläisten taival katkesi avauskaudella välierissä Tigers Langnaun ja viime keväänä puolivälierissä Thurgaun käsittelyssä.
Vanhan viisauden mukaan kannattaa kehittymään pyrkivän huippupelaajan tähdätä mieluummin Ruotsin kuin Sveitsin sarjoihin, ja väitteessä on Miska Mäkisen mukaan osittain perää.
– Peli oli siellä erilaista, taso ei yhtä kova kuin F-liigassa muttei kuitenkaan mikään hupisarjakaan. Peli on siellä yksinkertaista ja vauhtia enemmän kuin järkeä. Pelataan suoraviivaisesti syvälle ja kohti maalia, pelaajat ovat kovakuntoisia ja juoksevat paljon. Suurin ero tuli harjoitusarjessa, joka ei ollut yhtä kehittävää kuin Suomessa, ja taustalla siinä oli erilainen suhtautuminen salibandyyn. Sveitsissä mennään edelleen siviilityöt edellä, tehdään täyttä päivää töissä tai opiskeluissa ja tullaan sitten harjoittelemaan. Suomessa taas huippupelaajat elävät ja hengittävät salibandya, joka menee muun elämän edelle.
Ihan salibandyammattilaisena ei suomalaisvahvistuskaan päässyt elämään.
– Pari päivää viikossa kävin pelaamisen ohessa töissä ihan hihnalla.
Vaikka kaikki pelilliset hienoudet eivät Sveitsin pääsarjassa olisi F-liigan tasoa, toisi Miska Mäkinen mieluusti sieltä tänne paikallista katsomokulttuuria.
– Se oli Sveitsissä sellaista, jota näkisi mielellään F-liigassakin. Peleissä riitti kannustusta ja katsomossa väkeä, ja omaa joukkuetta kannustettiin pelipaidat päällä alusta loppuun.
Nyt kotimaassa on vuorossa toistaiseksi salibandyammattilaisen arkea täydennettynä syksymmällä mahdollisesti vielä siviilitöillä. Harjoittelu ja valmistautuminen Oilersissa on vastannut täydellisesti toiveita ja odotuksia.
– Toiminnan laatu ja vaatimustaso ovat olleet todella kovalla tasolla ja juuri sitä, mitä olenkin kaivannut.
Kauden tavoitteita ei liene tarpeen isommin arvuutella: Oilersissa pokaalin palauttaminen Nokialta Espooseen ja maajoukkueessa MM-kullan uusiminen joulukuun kotikisoissa Tampereella?
– No näin juuri.
Entä miksi kannattaa ensinnäkin tulla katsomaan Öljymiesten pelejä F-liigassa ja joulukuussa miesten maajoukkuetta Tampereen kotikisoissa?
– Meillä on Oilersissa huipputaitava joukkue, ja jos vain vauhdikas huippusalibandy kiinnostaa niin olemme selvä valinta. Voin luvata, että kentällä ei seisoskella vaan siellä tapahtuu ja peleissä riittää liikevaihtoa. MM-kisojen osalta riittäisi syyksi jo se, että Suomen maajoukkue puolustaa kotikentällä maailmanmestaruutta. Lisäksi vielä menee todennäköisesti pitkä aika ennen kuin miehet seuraavan kerran pelaavat MM-kullasta kotikaukalossa kun nyt vielä kisojen väliä kasvatettiin neljään vuoteen, Mäkinen muistuttaa.
Kuvat: Henri Keränen ja Swiss Unihockey/Miro Stamm
