F-liigan uudet kasvot -juttusarjassa esitellään takaisin liigatasolle tauon jälkeen palaava Nea Vähäkoski.
Kokeneelta pelurilta löytyy SB-Pron riveistä kausilta 2010-13 kaksi hopeaa ja yksi pronssi. Nyt hän tuo 26-vuotiaana vahvistuksena rutiinia ja kokemusta nuoren Steelersin matkaan.
Hei Nea! Miten kesä on sujunut tähän mennessä?
– Tässähän tämä. Uuteen kaupunkiin tutustuessa, sillä muutettiin vasta alkukesästä Hämeenlinnaan. Myös korona on vaikuttanut elämään, mutta mukavasti on aika mennyt. On nautittu auringosta ja treenattu tulevaan.
Itselläsi on tosiaan alkanut uusi seikkailu Hämeenlinnassa, kun päätit palata liigaan parin vuoden tauon jälkeen. Mikä sai siirtymään tässä vaiheessa Steelersin matkaan?
– Pelasin pari kautta Keravalla kakkosdivaria. Se oli vähän sellaista pelailua, kun ei vielä tiennyt, mikä oma elämäntilanne tulee olemaan. Tytär on nyt yhdeksän kuukautta vanha ja muuton yhteydessä tuli hyvä sauma vielä kokeilla taas kovimmalla mahdollisella tasolla. Palo pelata on kova.
Jäikö kakkosdivarin peleistä fiilis, että haluat pelata vielä korkeammalla sarjatasolla?
– Kyllä se nostatti itselleni sellaisen fiiliksen, että haluan päästä korkeammalle pelaamaan. Kahdessa vuodessa ehti tulla aika kova nälkä kunnon peleihin.
Kuinka kauan pohdit paluuta liigaan? Oliko se pidempi ajatusprosessi vai tuliko päätös helposti?
– Kyllä sitä tuli pyöriteltyä reilu kausi. Pohdin jo viime kaudella, että tämä on viimeinen vuoteni divarissa. Muutto Hämeenlinnaan oli tässä myös isossa roolissa. Aiemmin matkat treeneihin olivat paljon pidempiä, nyt pääsen hallille viidessä minuutissa.
Mikä on ensivaikutelma, millaista on ollut hypätä liigajoukkueen matkaan pienen tauon jälkeen?
– Sanoisin, että olo on ollut heti aika kotoisa. Olen pelannut kuitenkin koko ikäni salibandya. On todella mukavaa, että vedetään kovaa treeneissä ja kaikilla on yhteinen tavoite ja päämäärä tekemisessä. Vaatimustaso on korkea. Sitä saa itsekin revittyä itseltään enemmän irti, kun muut paiskivat vieressä yhtä kovaa hommia.
Olet 26-vuotias, mutta olet nähnyt urallasi jo aika paljon. Voi varmasti sanoa, että tuot itse kokemusta joukkueeseen?
– Kyllä. Ennen on itse ollut nuorempaa kaartia joukkueessa isojen nimien takana. Nyt on mukava olla itse siinä kokeneemman pelaajan roolissa. Eihän mullakaan paljoa ikää ole, mutta on se mukavaa, että omasta pelihistoriasta on hyötyä myös muillekin. Yritetään auttaa muita parhaan mukaan.
Olet uusi kasvo Steelers-faneille. Miten itse kuvailisit, millainen pelaaja hyppää joukkueen matkaan?
– Olen kaikkensa antava ja loppuun asti tsemppaava pelaaja. Taisteleva tyyppi, joka haluaa aina jättää kaikkensa ja vähän enemmän kentälle.
Mitä ajatuksia kausi 2020-21 herättää tässä vaiheessa?
– Aika odottavaisin mielin ollaan. Tässä on jo monta vuotta siitä, kun olen viimeksi pelannut liigatasolla. Hienoa nähdä, miten peli ja joukkueet ovat kehittyneet siitä. Uusi jengi ja uudet kujeet – se tuo myös oman jännityksensä. Innolla odotan, miten päästään aloittamaan Steelersin kanssa uusi matka.
Kesän kevyet:
Jos et treenaa, mistä sinut löytää kesällä?
– Ulkoa auringosta.
Paras tapa rentoutua ja ladata akkuja?
– Ulkona perheen kanssa touhuaminen. Mökkeilyä tai muuta tehden.
Mitä koronavirus on opettanut sinulle?
– Se on opettanut rauhoittumaan ja ottamaan rennommin. Paikat ovat olleet kiinni eikä ole voinut tavata niin paljon ihmisiä.
Kesän ykkösherkku?
– Ihan selvästi jäätelö.
Millaisin askelmerkein kohti syksyä. Eli mitä aiot tehdä vielä kesällä?
– Ajattelin nauttia näistä ilmoista viimeiseen asti ja samalla treenata. Laitan itseni niin hyvään kuntoon, että kaudesta tulee sen puolesta mahdollisimman helppo.
