Persoonat esille -juttusarja esittelee jokaisesta F-liigan playoff-joukkueesta yhden kiinnostavan nimen.
Nimien ulkoasussa LaSB ja LASB on vain pieni ero, mutta käytännössä muutos Lammilta Lahteen on ollut merkittävä. Taustalla on kiehtova tuhkimotarina, miten pienen paikkakunnan kyläjoukkueesta kehittyi vuosien myötä liigatason salibandyjoukkue.
Tarina ei ole ollut yhtä nousukiitoa. Matkan varrelle on osunut vaikeitakin hetkiä. Hyvän kauden jälkeen on vauhtia haettu hieman syvemmältä. Ei kuitenkaan koskaan putoamalla sarjaporrasta alemmaksi.
Lammilainen Tino Nivala, F-liigan eräs tunnetuimmista persoonista, on olennainen osa tätä tarinaa. Liigan reteimmät pensselit omaava Nivala on paitsi oranssisydämen omaava seuralegenda, mutta myös kova pelimies. Hänen tämän kauden kelpo pistesaldonsa on osasyy siihen, miksi LASB eteni ensimmäistä kertaa seurahistoriansa aikana pudotuspeleihin.
Nivala rohmusi pisteitä aikoinaan alasarjoissa, mutta tällä kaudella niitä on kertynyt ennätystahtiin liigassakin. Siirto keskushyökkääjästä takaisin laitaan on auttanut parantamaan Nivalan omaa pistetilastoa.
– Koko kentällinen on tehnyt enemmän pisteitä kuin aikaisemmin. Itse olen saanut enemmän vastuuta. Laiturina on helpompi tehdä pisteitä kuin sentterinä. Vasen laita on minulle paras paikka pelata, toteaa Nivala.
Nivalan tarinan tekee kiehtovaksi se, että hän on edustanut seuraansa neljällä eri sarjatasolla. Sellainen alkaa olla liigassa harvinaista. Nivala on nähnyt ja kokenut pelaajana lammilaisen salibandyn nousun kotimaisen salibandyn huipulle.
Jos muutaman tuhannen asukkaan Lammi on pieni paikkakunta, vielä pienempi on naapuri Hämeenkoski. Välissä kulkee kahden maakunnan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen, välinen raja. Kuntaliitosten myötä molemmat kunnat on lakkautettu. Lammi liitettiin Hämeenlinnaan ja Hämeenkoski Hollolaan.
Nivalan ura salibandyn parissa alkoi juuri ennen kouluikää omassa kotikylässä Hämeenkoskella. Seura oli paikallinen Kosken Dynamo. Pienellä paikkakunnalla ei suuremmin ollut tarjolla vaihtoehtoja urheilusta kiinnostuneelle pikkupojalle. Onneksi oli sähly.
– Eipä juuri ollut vaihtoehtoja. Jokainen pelasi sählyä enemmän tai vähemmän. Olosuhteet olivat yllättävän hyvät, vaikka halli oli pieni. Mutta ei se silloin haitannut. Jalkapalloa pelasin hetken, mutta jääkiekkoa harrastin 15-vuotiaaksi asti naapurissa Hollolassa.
Nyt Hämeenkoskella pelataan aikuisissa Suomisarjan tasolla, mutta 2000-luvun alkuvuosina paikkakunnalta puuttui vielä miesten joukkue. Nivalankin oli lähdettävä naapurikuntaan Lammille. Matka ei ollut pitkä, vain toistakymmentä kilometriä. Tinon uusi joukkue, Lammin Salibandyn miesten edustusjoukkue, pelasi kolmosdivaria.
LaSB nousi nopeasti sarjaporrasta ylöspäin, mutta joukkue pelasi useamman kauden kakkosdivarissa ilman suurempaa menestystä. Divari ei ollut edes ajankohtainen tavoite.
– Ensimmäisellä kakkosdivarin kaudella olimme pudota heti takaisin kolmosdivariin. Vasta, kun pääsimme ensimmäistä kertaa divarikarsintoihin, tuli mieleen, että ehkä me joskus voitaisiin noustakin.
Joukkueen silloinen ja nykyinenkin valmentaja Kalle Tyrkäs sai pelaajat innostumaan kesäharjoittelusta. Panostus kannatti, sillä keväällä 2013 LaSB nousi Divariin.
Alku toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ei ollut ihmeellinen. Paluu takaisin kakkosdivariinkin oli jo lähellä.
– Ei silloin liigapaikoista unelmoitu, hyvä kun pysyttiin Divarissa.
Toinen divarikausi oli parempi. Siitä iso kiitos menee Hollalan juniorituotannolle. Kainulaisen perheestä on tullut useampikin vahvistus lammilaiselle salibandylle. Myös Nivalan pistetilastot olivat mainiot. Lammilaiset ylsivät liigan karsintapeleihin, mutta nousu tyssäsi Kuopion Welhoja vastaan.
Kolmannella divarikaudella lammilainen salibandy nousi valtakunnan otsikoihin. Syynä oli kevään 2016 finaaliottelut LaSB:n ja Hämeenlinnan Steelersin välillä. Nivalan joukkue nousi jännittävien vaiheiden jälkeen liigaan.
– Vaikeaa on laittaa karkeloita enää hienommaksi. Nousu oli ikimuistoinen, mutta oli siinä vähän onneakin. Molemmilla oli silloin hyvät joukkueet. Kentällä oli useita tulevia maajoukkuepelaajia.
Edessä oli pakollinen muutto maalta kaupunkiin. Poikkeusluvalla ahtaassa liikuntasalissa pelattujen otteluiden aika oli ohi. Jos joukkue halusi pelata liigaa, piti siirtyä isompiin halleihin. Hämeenlinnan suuntaan tie oli tukossa Steelersin ansiosta, mutta eipä Lahteenkaan ollut juuri pidempi matka. Nimen muuton myötä uusi pelipaikka löytyi Lahden suurhallista (nykyisin Lahti Energia-areena).
– Siirto Lahteen oli luonnollinen. Ei meidän kannattanut lähteä Hämeenlinnaan kisaamaan Steelersin kanssa samoista sponsoreista. Lahdessa ei ollut miesten liigajoukkuetta. Suurin osa meidän pelaajistakin asui Lahdessa tai Hollolassa. Suurhallissa olimme pelanneetkin jo muutaman ottelun.
Asemapaikan siirto Lammilta Lahteen ei sujunut ongelmitta. Lahdessa osa suhtautui kaupunkiin ilmaantuneeseen uuteen liigajoukkueeseen nuivasti. Sen sijaan kaukalossa ensimmäiset liigapelit sujuivat mainiosti, kunnes sarjatasojen välinen tasoero tuli selväksi. Karsintapelit tulivat heti tutuiksi.
Siirrosta maalta kaupunkiin ei ole häivyttänyt lammilaista identiteettiä.
– Joukkueessamme moni pelaaja ja seuratoimija on alun perin lammilainen, joten on ihan selvä asia, että lammilainen identiteetti on yhä aistittavissa. Molemmat valmentajatkin asuvat tällä hetkellä Lammilla. Itsekin asun siellä.
Yhteisöllisyys on yhä tärkeää.
– Seuran identiteetti syntyy siitä, kun kaikki tuntevat toisensa, seuran yhteistyökumppanitkin. Vaikka olemme muuttaneet Lahteen, niin paljon alkuperäisiä sponsoreitamme on yhä mukana. Samat mainokset ovat vuodesta toiseen peliasussa.
Ilman muuttoa lahteen LASB ei olisi liigajoukkue.
– Tosiasia on, että lahtelaistuminen on auttanut meitä liigataipaleella. Lahteen on helpompi saada pelaajia, kun treenimatkat ovat lyhyempiä. Seuran oma juniorituotanto oli alkutekijöissään, kun muutimme Lahteen. Vasta nyt alamme saada omia junioreita mukaan.
Tällä kaudella LASB:n meno ollut seurahistorian parasta. Etenkin syksyllä mastokaupungin joukkue oli sarjan piristys. Lopputuloksena on nyt se, että kokenut 29-vuotias Nivalakin pääsee kokemaan pudotuspelien tunnelman.
– Urheilussa on tapana pitää pienempien puolia. Koimme hienona asiana, kun saimme tukea ulkopuoleltakin. Pudotuspeleissä ei meillä ole mitään hävittävää, pelkästään voitettavaa.
Kävi pudotuspeleissä miten tahansa, yksi asia on varma.
– LASB on ollut itselleni kaikki kaikessa viimeiset viisitoista vuotta. Kun aikoinaan lähdin Hämeenkoskelta, enpä ole muualle edes vilkaistu. Ei ole suuremmin tarvinnut miettiä muualle lähtemistä, korkeintaan ulkomaille.
LASB:n valmentaja Kalle Tyrkäs tuntee seuralegendan hyvin. Kysytäänpä häneltä, millainen Tino on pelaajana, ihmisenä ja valmennettavana. Mitkä ovat hänen vahvuutensa ja mitä pitäisi vielä kehittää? Millainen tulevaisuus Nivalalla olisi edessään?
– Tino on pelaajana hyvin luotettava. Hoitaa velvoitteet moitteettomasti molempiin suuntiin. Arvopuolta jos miettii, niin aina on joukkueen paras mielessä. Lajitaidollisesti pelaajalta löytyy hyvä ja tarkka laukaus sekä lisäksi tosi hyvä pelisilmä. Peleissä haluaa onnistua ja ratkaista eikä pelkää epäonnistumista.
– Ihmisenä Tino on varmaan sellainen ”unelma vävy”, joka hoitaa perheen, työn, harrastuksen ja muun arjen moitteettomasti…Siisti jäbä.
– Meillä on Tinon kanssa pitkä historia. Oman valmentamiseni aloin nimenomaan Tinon B-juniorijoukkueessa. Tuli soitto, missä kysyttiin, haluaisinko koittaa valmentamista juniorijoukkueessa, kun niillä ei ole valmentajaa. Tästä päivästä alkoi yhteinen matka, joka jatkuu edelleen. Näiden vuosien aikana meistä on kasvanut hyvät ystävät myös pelikenttien ulkopuolelle.
– Valmennettavana Tino on helppo, koska hänellä on hyvin harvoin huonoja päiviä, tai jos on, niin ei oireile treeneissä. Peliasioitakin mietitään usein yhdessä, mikä on valmentajalle tärkeää, kun saa pelaajan näkökulman asioihin.
Vahvuudet: Peliäly, laukaus, syöttölaatu. Laituri tai sentteri, niin molemmat sujuvat hienosti. Aina treeneissä.
Kehityskohteet: Nopeuttahan aina voi kehittää.
– Tinon tulevaisuutta kun miettii, niin ajattelisin, että on löytynyt aika hyvä kokonaisuus, millä on hyvä jatkaa. Peli kulkee mallikkaasti ja pelikenttien ulkopuolella kaikki sujuu hyvin ja tukee urheilemista.
Näin Nivala itse vastasi hänelle tehtyihin kysymyksiin.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Liiganousu. Finaalikarkeloita on vaikeaa laittaa paremmaksi.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Ensimmäisellä liigakaudella, kun jouduimme karsintoihin. Olimme hyvin lähellä pudota. Silloin uitiin loppukaudessa syvissä vesissä, mutta onneksi selvittiin.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– En ole varmaan erityisen hyvä missään, mutta ehkä se, kun suoritustasoni pysyy tasaisesti hyvänä. Pystyn pelaamaan omalla tasollani illasta toiseen. Ei näillä kilometreillä ei mitään ihmeitä tehdä, isoja harppauksia eteenpäin. Nyt täytyy pitää saavutettu taso mahdollisimman hyvänä.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Ne ovat jääkiekon puolelta, kun itsekin sitä pelasin. Esikuvani oli Peter Forsberg, huolimatta, että hän on ruotsalainen. Oli myös hauska seurata, kun lammilaiset kiekkoilijat Hätösen Heikki ja Järvisen Juha pääsivät Liigaan pelaamaan.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– En ole innokkain fysiikkaharjoittelija, mutta en myöskään vähiten motivoitunein. Teen aina sen, mitä käsketään, mutta kyllä lajiharjoittelu menee aina fysiikkaharjoittelun edelle.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Olen sen verran tylsä persoona, että ei minulla ole mitään salaisuuksia.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Olisihan se hienoa, jos voisin voittaa jonkun mitalin. Tärkeintä on edelleenkin tykätä tästä lajista ja ymmärtäisi hypätä pois, kun siltä tuntuu. Suurin tavoite on varmaan se, että saa tästä jatkossakin hyviä fiiliksiä.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Ville Vuorinen, Juhani Järvenpää, Esa Takalo
