Persoonat esille -juttusarja esittelee jokaisesta F-liigan playoff-joukkueesta yhden kiinnostavan nimen.
Joulukuun kolmas päivä perjantai vuonna 2021 on merkitty paksulla tussilla Westend Indiansin tähtihyökkääjän kalenteriin. Silloin Hartwall Areenan keskiympyrään on asetettu reikäpallo sen merkiksi, että kohta alkaa salibandyn MM-kisojen Suomen ensimmäinen alkusarjan ottelu.
Ei kahta sanaa, etteikö mukana haluaisi olla myös espoolaista seuraa edustava Aaro Astala.
– Ehdottomasti näin. Siihen ajankohtaan ei ole lomamatkoja varattu, vakuuttaa Astala.
Edessä on kuitenkin vielä monta mutkaa ennen kuin Astalan lopullinen valinta kisajoukkueeseen on varma. Monta mutkaa on ollut jo ihan riittävästi tähänkin asti. Onneksi aina positiivinen Pakilan Visan kasvatti osaa kääntää asiat parhain päin.
– Tietysti nuorempana tuli otettua vakavammin. Nyt myöhemmin on oppinut ymmärtämään, että loukkaantumiset kuuluvat tähän lajiin. Osaan tiedostaa, että pahemminkin olisi voinut käydä.
Viimeksi alkuvuodesta Suomen maajoukkue leireili kotipesässään Eerikkilässä. Päävalmentaja Petteri Nykky oli kutsunut paikalle koko joukon potentiaalisia maajoukkue-ehdokkaita. Astala ei ollut paikalla. Syynä eivät olleet kaverin pelitaidot, vaan jälleen kerran leikkaustakin vaatinut loukkaantuminen. Eikä se valitettavasti ollut ensimmäinen kerta, kun Astalalta on jäänyt maajoukkueleiritykset väliin.
– Onhan se ollut aina tosi ikävää soittaa ja kertoa, että en taaskaan pääse. Joka kerta on tuntunut ihan hirveältä, jos en ole päässyt mukaan. Ne ovat kuitenkin ainutlaatuisia tapahtumia.
Astala pelasi ensimmäiset liigapelinsä kaudella 2014-2015, mutta todellinen läpimurto tapahtui vasta kaudella 2018-2019. Aaro rohmusi 24 ottelussaan 52 pistettä. Seuraavalla kaudella 50 pisteen raja tuli täyteen toistamiseen. Ei siis ihme, että valmentaja Nykky kirjoitti suklaapatukkapaitaa usein kantavan Indians-hyökkääjän nimen muistikirjaansa.
Tällä kaudella vauhti enteili jo yli 60 pisteen ylittymistä, kunnes jalkavamma keskeytti kauden. Toivuttuaan Astalan pistetehtailu on jatkunut entiseen malliin. Pudotuspeleissä Oilersia vastaan on syntynyt pisteitä siihen tahtiin, että kasassa ovat ainekset ”kevään pelaajaksi”.
Tämä haastattelu on sovittu etukäteen herkkään hetkeen. Edellisillan puolivälieräsarjan neljännessä ottelussa Indians kohtasi paikallisvastustajansa Oilersin. Astala pelasi joukkueensa kanssa selkä seinää vasten. Voitolla pelit jatkuisivat. Tappiolla alkaisi pitkä kesäloma. Astala kirjautti ottelussa 1+1 pisteet ja kuilun partaalle ahdistettu Indians jatkaa puolivälieräsarjaansa.
Liki parimetrisestä varresta olettaisi olevan salibandyssä hyötyä. ”Otahallin Kim Nilssonilta” on vaikeaa saada laillisin ottein palloa pois. Murrosiän nopea pituuskasvu on kuitenkin ollut Astalalle riesa. Lihaksisto ei ehtinyt muokkautua kasvupyrähdykseen. Seurauksena on ollut milloin nilkkaongelmia, milloin selkävaivoja. Vasen polvikin on leikattu kertaalleen. Mukana on ollut huonoa tuuriakin.
– Kasvoin lyhyessä ajassa paljon pituutta. Mikään paikka ei oikein pysynyt siinä mukana. Harjoitusmäärät alkoivat kuitenkin olla melko hurjia. Lukion alkuaikoina aamutreenitkin olivat tulleet kuvioihin. Kun kuormaa tuli liikaa, paikat eivät kestäneet. Mutta sen jälkeen on alettu ukkoa vahvistamaan.
Koronalla on ollut positiivisiakin vaikutuksia.
– Kesällä, kun pelit olivat ohi ja joukkueharjoituksia ei ollut pitkään aikaan, pystyin keskittymään kropan kuntoon laittamiseen. Varsinainen lajiharjoittelu on kuitenkin kaikkein kovin kropalle.
Otahallin Heimoa on pidetty pitkään sympaattisena ja hyvää salibandyn ruohojuuritason toimintaa ylläpitävänä seurana. Kun Indians ei ole yltänyt aivan valtakunnan kärkipäänjoukkueeksi, sitä on tituleerattu naapuri Oilersin pikkuveljeksi. Astalan ja ketjukaveri Valtteri Kainulaisen johdolla heimolaiset ovat kuitenkin vähitellen nousseet paikalliskilpailijansa tuntumaan, toisinaan jopa rinnalle. Keskinäiset derbyt ovat olleet erittäin tasaisia.
Mitä ajatuksia syntyy derbyistä ”isoveli” Oilersia vastaan?
– Niissä on aina spesiaali jännite, kun vastustaja on tuttu. Tunnen Oilersista jokaisen ukon. Otteluihin kuuluu aina sellainen vastakkainasettelu, että Oilersin pitäisi voittaa meidät. Siitä syntyy ylimääräinen jännite ja niinpä mennään tuplasti kovempaa. Näytetään niille. Pelaajaliikennettäkin on ollut runsaasti seurojen välillä.
Mennään ajassa taaksepäin. Aaron kaveri houkutteli mukaan salibandyyn.
– Nykyinen joukkuekaverini ja serkkuni Otto Lehkosuon kanssa pelasimme joka ilta rivitalon pihalla pihasählyä. Oton kanssa harrastimme myös futista samassa jengissä, mutta hän oli jo muutaman vuoden pelannut salibandyä Pakilan Visassa. Otto pyysi mukaan harjoituksiin. Heti ensimmäisistä treeneistä lähtien tuntui kivalta.
Edessä oli seurasiirto, kun Pakilan Visan joukkueen toiminta hiipui.
– Puolet pelaajista lähti Tapanilan Erään ja toinen puoli sekä valmentajat siirtyivät Indiansiin. Erällä oli silloin kasassa kova nippu. Mietin, että Indiansin kautta olisi mahdollisuus päästä nopeammin isompaan rooliin.
Astala pelaa keskushyökkääjälle erikoisella numerolla.
– Numero 2 tuli Pakilan Vesan ajoilta. Se numero oli vapaa. Kakkonen on tyylikäs pieni numero, vaikka kuulostaakin puukätisen pakin numerolta. Jos salibandyssäkin voisi olla numero 0, niin ottaisin sen.
Fiksut pelaajat hoitavat fiksusti myös kaukalon ulkopuoliset asiansa.
– Itselläni on menossa kolmas vuosi Aalto-yliopistossa. Opiskelen kauppatieteitä. Kaikki on mennyt aikataulun mukaan. Aluksi mietin, kuinka paljon opinnot vievät aikaa, mutta alun jälkeen tilaa on jäänyt hyvin salibandylle. Kompromisseja on tehty, mutta homma toimii erinomaisesti. Opiskelu on myös hyvää vastapainoa. Se tarjoaa älyllistä ärsykettä ja saan ajatukset pois salibandystä.
Päävalmentaja Petri Timonen on oppinut tuntemaan joukkueensa ykköstykin. Kysytäänpä häneltä, millainen Astala on pelaajana, ihmisenä ja valmennettavana. Mitkä ovat hänen vahvuutensa ja mitä pitäisi vielä kehittää? Millainen tulevaisuus Aarolla olisi edessään?
– Usein unohtuu, kun pelaajalla on taitoa ja pelisilmää, niin Aaro on ennen kaikkea myös periksiantamaton ja erittäin työteliäs. Siihen päälle huikea määrä taitoa ja yllätyksellisyyttä. Aaro paiskii hommia koko 60 minuutin ajan. On hyvä yhdistelmä, kun pelaajalla on taidot ja asenne kohdillaan. Periaatteessa Astalaa voisi peluuttaa millä pelipaikalla tahansa, sillä kyseessä on poikkeuksellisen hyvä pelaaja.
– Joissain asioissa Aaro on pedantti, mutta toisaalta hän on hauska hassuttelija. Hyvällä tavalla huithapeli. Hyvä pilke löytyy silmäkulmasta. Aaro on erittäin sosiaalinen ja pidetty kaveri.
– Astala pelaajana ottaa asioita hyvin vastaan. Hän ottaa heti neuvoista vaarin ja asettaa itse itselleen tavoitteita.
– Vahvuutena on tietysti koko, mutta myös yleinen pallopelilahjakkuus, pelinäkemys ja rohkeus toteuttaa. Pystyy tekemään asioita, joihin ihan ”perustallaaja” ei kykene. Pystyy olemaan tilanteissa askeleen edellä. Malttia pitäisi kehittää. Into voi mennä edelle, mutta paljon on menty siinä asiassa eteenpäin.
– En näe mitään syytä, miksi Aaro ei voisi päästä niihin tavoitteisiin, mitä hän on itselleen asettanut. Hän on jo nyt parhaimmillaan Suomen ihan top-pelaajia.
Näin Astala vastasi hänelle tehtyihin kysymyksiin.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Se kausi, kun voitimme A-junnuissa hopeaa. Koko tarina, miten noustiin pudotuspeleissä finaaleihin asti. Välierissä kaatui Erä ja OLS voitti mestaruuden.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Kun loukkaannuin viimeistelyharjoituksissa juuri ennen pudotuspelejä ErViä vastaan. Se oli kova pala minulle.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Kokoni ja sen hyödyntäminen. Kun on pitkät raajat, saan siitä etua. Se on luontainen vahvuuteni, mikä tulee äidinmaidosta. Mikään ei ole koskaan valmista, mutta puolustuspelaaminen on ajankohtaisin kehityskohteeni.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Oscar Hänninen. Hänen pelityylinsä oli tyylikäs ja tulosta tekevä. Ei mikään näpräilevä. Tietysti MM-kisoja katsoessani Mika Kohonen. Hänellä oli samanlaista tyyliä pelata.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Jos golfviheriölle lähdettäisiin, niin aika moni jäisi kierroksen jälkeen rannalle ruikuttamaan. Ainakin joka toinen.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Lähiajan tavoite on MM-kisat, pelata siellä ja tehdä tulosta. Toinen tavoite on voittaa mestaruus seurajoukkueessa, oli se sitten Suomessa, Ruotsissa tai Sveitsissä.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Ville Vuorinen, Jarmo Koskela, Anssi Koskinen
