Persoonat esille -juttusarja esittelee jokaisesta F-liigan playoff-joukkueesta yhden kiinnostavan nimen.
KaPa-65. Kyseessä on Varsinais-Suomen entisen kunnan viriili urheiluseura, Kalannin Pallo -65. Erityistä on se, että pikkuseura on kasvattanut jo useamman pelaajan naisten F-liigaan. Eräs heistä on Turun Palloseuran Sofia Leino, MM-kisojen kaksinkertainen arvokisamitalisti.
Erityistä on myös se, että Leino siirtyi pikkuseurasta Tepsiin vasta aikuisiällä kesällä 2015, mutta nousi nopeasti mukaan maajoukkuekuvioihin. Ensimmäinen kausi liigassa riitti vakuuttamaan maajoukkuevalmentajat. Keväällä 2016 hän oli jo mukana U19-maajoukkueessa. Kanadan MM-kisoista palattiin hopeamitali matkalaukussa.
Sofian lopullinen lajivalinta, salibandy, tapahtui vasta lukioiässä.
– Ringette oli pitkään päälajini. Vasta lukiossa, kun ottelut alkoivat mennä päällekkäin, valitsin salibandyn, kertoo Leino.
Liikunnallinen Sofia harrasti lapsena kaikkia mahdollisia urheilulajeja, mitä pienellä paikkakunnalla oli ylipäätään mahdollista. Yleisurheilua, hiihtoa, jalkapalloa jne.
– Salibandyn harrastaminen oli helppoa, koska periaatteessa kaikki kylän tytöt pelasivat sitä. Muita vaihtoehtoja oli niukasti. KaPa on seurana Kalannissa oma yhteisöllinen juttu. Monet lasten vanhemmatkin ovat innokkaasti mukana seuratoiminnassa.
Paikalliset olosuhteet olivat vaatimattomat.
– Pelasimme koulun liikuntasalissa. Lattia oli parkettia, mutta meillä oli kaukalo käytössä. Mutta eipä sitä osannut muuta toivoakaan. Hieman vanhempana siirryimme pelaamaan Uudenkaupungin Pohitullin palloiluhalliin.
Vaikka Sofia aloitti salibandyn harrastamisen myöhään, hän huomasi kehittyvänsä nopeasti. Abivuonna tuli 18 vuotta täyteen ja mahdollisuus saada ajokortti. Viimeisen lukiovuoden aikana Leino reissasi autolla talvipimeydessä useana iltana Turkuun TPS:n liigajoukkueen harjoituksiin. Vasta, kun lukio oli ohi, Sofia muutti pois kotoa.
– Moni totesi, eikö se ole raskasta ajaa illaksi Turkuun ja takaisin kotiin. Minusta ei. Koin, että matka tarjosi omaa aikaa omille ajatuksilleni. Ajomatkan päätteeksi oli helppo siirtyä suoraan harjoituksiin.
Leinon pelit kulkivat TPS-liigajoukkueessa siihen malliin, että hän oli jokaisella kaudella pistepörssin kärkijoukoissa. Kaudella 2018-2019 syntyi peräti 36 pistettä 21 ottelussa. Joten eipä ihme, että Leino oli jälleen kisakoneessa. Tällä kertaa kyseessä oli Sofian ensimmäiset aikuisten salibandyn MM-kisat. Sveitsin kisoista tuli kitkeränmakuinen pronssimitali. Välierissä Suomi hävisi isäntämaalle, mutta voitti Tšekin pronssiottelussa.
Leino kuuluu siihen turkulaisten palloiluseurojen harvalukuisten pelaajien joukkoon, joka on yltänyt naisten maajoukkueeseen ja on valittu jopa aikuisten MM-kisoihin. Turussa on isoissa palloilulajeissa juhlittu naisten Suomen mestaruuttakin viimeksi yli 30 vuotta sitten.
Kuluva kausi on ollut mustavalkoisille haasteellinen. TPS oli putoamisuhan alla, mutta selvitti lopulta itsensä kuiville.
– Meillä on ollut paljon loukkaantumisia kauden aikana. TPS:llä on harmillisen pieni rosteri. Jos yksikin loukkaantuu, kaikki menee uusiksi. Putoamisuhka oli kaikille kova paikka. Vastaavasti siitä selviäminen oli joukkueelle iso huojennus.
Oman lisämausteensa paikalliseen salibandyyn saatiin, kun FBC Loisto nousi pääsarjatasolle. Nuorekas nousijajoukkue otti myös vahvan niskalenkin naapuriseurasta.
– On hyvä, kun on paikalliskilpailija. Se lisää urheilullisuutta ja potkii pelaajia eteenpäin. Mutta turha kaunistella, sillä ärsyttää todella paljon hävitä Loistolle.
Amatöörilajissa normiarjen ja tavoitteellisen pelaamisen sovittaminen toisiinsa on palapelin rakentamista. Leino on saanut toistaiseksi palaset loksahtamaan hyvin oikeille paikoilleen. Turku on mahdollistanut sekä pelaamisen liigassa että opiskelun. Lähitulevaisuudessa Sofiallakin on jälleen uusi tilanne. Työpaikka määrittää pitkälti, missä peliura jatkuu.
23-vuotiaan Leinon opinnot luokanopettajaksi ovat edenneet siihen tahtiin, että valmistumispäiväkin on jo ehkä merkattu kalenteriin.
– Nyt opiskelussani on menossa neljäs vuosi. Valmistun ensi vuonna. Opettajasijaisuuksia olen tehnyt opintojen ohessa jo paljon. Aika näyttää, mistä vakituinen työpaikka löytyisi.
TPS:n valmentaja Antti Hänninen tuntee luottohyökkääjänsä hyvin. Kysytäänpä häneltä, millainen Sofia on pelaajana, ihmisenä ja valmennettavana. Mitkä ovat hänen vahvuutensa ja mitä pitäisi vielä kehittää? Millainen tulevaisuus Leinolla olisi edessään?
– Sofia on pelaajana omimmillaan laitahyökkääjänä ja maalintekijänä. Hän tykkää myös karvata ylempää ja aggressiivisesti. Sofia on erittäin fyysinen ja varsinkin vahva, ulottuva pelaaja. Vahvuudet painottuvat hyökkäysalueen tekemiseen, varsinkin pallon suojaamisessa ja riistämisessä laitojen lähellä hän on sarjamme parhaita.
– Ihmisenä Sofialla on pilke silmäkulmassa ja huumoria tekemisessä. Hän vaatii myös valmennukselta, mutta ymmärtää hyvin asiat kunhan osaa perustella.
– Uskon, että Sofia voisi saada fyysisistä ominaisuuksistaan vielä enemmänkin tulosta irti, kun nostaisi maalihakuisuutta hitaammissa hyökkäyksissä, haastaen ja syöttäen. Voi myös olla, että hän on hieman peruspelaajaa merkatumpi ja haastaminen keskustaan on sitä kautta vaikeampaa. Puolustuspelaamisessa on myös kehitettävää, ainakin meidän pelitavalla, kun laitureilta vaaditaan paljon malttia.
– Sofia on jo maajoukkuetason pelaaja, mutta uusia asioita opettelemalla on mahdollista vielä nostaa tasoa ja kehittyä maalien tekemiseen erikoistuneesta sniperista monipuoliseksi hyökkääjäksi.
Näin Leino itse vastasi hänelle tehtyihin kysymyksiin.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– En ole ikinä voittanut mitään. Suomen cupin voittaminen oli siistiä, mutta se on kuitenkin vain sarja, mihin jokainen voi ilmoittautua. Sanon, että aikuisten MM-kisoihin pääsy. Pronssi ei lämmitä yhtään, mutta itse kokemus oli hieno. Niissä tapahtumissa saa hetken elää ja kokea urheilijan elämää, mitä ei voi arjessa muuten tehdä.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Häviö Sveitsiä vastaan välierissä. Myös loukkaantuminen, kun oikeasti tajuaa, että ei pääse kentälle. Onneksi minulle ei ole osunut mitään suuria loukkaantumisia.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Vahva voitontahto, joka potkii todella eteenpäin. Kentällä fyysisyys ja kaksinkamppailut. Minulla on puukädet. Pitäisi veivata palloa enemmän.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– My Kippilä ja Kaupin siskokset sekä Nina Rantanen (os Rantala).
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– Sotapalloa pienessä tilassa, kun kaikki vain säntäilee (ehkä joku ymmärsi). Piip-testi ei kuulu lemppareihini.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Voi ei…piiitkä hiljaisuus…ei minulla ole edes paheita. Sanotaan, että syön lähes joka päivä makaronia ja jauhelihaa. Sitä voi tehdä saavillisen kerrallaan ja riittää koko viikoksi.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Kokonaisvaltainen kehittyminen ja halu mennä eteenpäin. Voittaa maailmanmestaruus ja Suomen mestaruus.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Ville Vuorinen ja Anssi Koskinen
