Persoonat esille -juttusarja esittelee jokaisesta F-liigan playoff-joukkueesta yhden kiinnostavan nimen.
Peliaikaa oli jäljellä seitsemän sekuntia. Suomi ja Tšekki ovat Latvian MM-kisojen välieräottelussa menossa jatkoajalle. Sitten Eemeli Salin iskee voittomaalin ajassa 59.53. Suomi etenee finaaliin Ruotsia vastaan. Ilman Salinin tärkeää osumaa, Suomella olisi ehkä yksi maailmanmestaruus vähemmän.
Paljon on kuitenkin ehtinyt tapahtumaan Eemelin elämässä ennen MM-kisojen ikimuistoista hetkeä. Todennäköisempää olisi ollut, että Uudestakaupungista kotoisin oleva Salinin perheen poika pelaisi jalkapalloa ammattilaisena Euroopan pelikentillä. Eemeli valitsi lopulta toisin.
– Syötä iskälle!
Nuorta Salinin poikaa hävetti aikoinaan, kun isä Vesa Salin pyysi Eemiliä syöttämään hänelle. Uudenkaupungin Pallokerhossa on erikoinen tilanne, sillä samassa jalkapallojoukkueessa pelaa mielenkiintoinen hyökkäyskärki, isä ja poika Salin. Kaksikkoa täydentää Eemelin pikkuveli, Valtteri.
– Olen ollut etuoikeutettu, kun molemmat poikani pelaavat edelleen kanssani samassa joukkueessa. Eemeli nousi edustukseen jo 15-vuotiaana. Pelasimme silloin Kolmosta, toteaa isä Salin.
Vesa muistaa hyvin poikansa debyytin edustuksessa.
– Eemeli oli vaihtomiehenä ensimmäistä kertaa. Pelasimme Salossa Vilpasta vastaan. Törmäsin maalivahtiin ja loukkaannuin. Sain ison vekin silmäkulmaani. Kun sitä lähdettiin paikkaamaan, Eemeli tuli tilalleni. En nähnyt, miten pojan peli meni, kun olin muualla tikattavana.
Ottelu Vilpasta vastaan ei jäänyt isän ja pojan ainoaksi yhteiseksi peliksi.
– Sen jälkeen olemme pelanneet 15 vuotta samassa joukkueessa ja pelataan edelleenkin. Tosin salibandyn MM-kisavuosina Eemeli on jättänyt jalkapallo-ottelut vähemmälle. Olemme olleet vuosien ajan kärkipari. Olemme samantyyppisiä pelaajia, röyhkeitä ja kovaotteisia. Eemeli on kuitenkin teknisempi pelaaja ja hän pystyy rakentamaan peliä.
Eemelin jalkapallotaidot noteerattiin Uudenkaupungin ulkopuolella.
– Poika värvättiin kesken kauden Turun Palloseuran A-junioreihin. Joukkue pelasi SM-sarjaa. Eemeli ei ollut nuorempana innokas lähtemään uusiin juttuihin. Hänelle on aina merkinnyt paljon se, millaisia ovat joukkuekaverit ja valmentaja. Tuttu valmentaja sai kuitenkin houkuteltua hänet Tepsiin. Eemeli pärjäsi hyvin ja agentit alkoivat soittelemaan sekä tarjoamaan mahdollisuutta lähteä Hollantiin pelaamaan.
Kun urheilusta kiinnostunut nuorukainen asuu Uudessakaupungissa, on selvää, että myös koripallo kiinnostaa. Siinäkin lajissa Eemeli eteni nuorten maajoukkueleireille. Siitä porukasta Matti Nuutinen, Roope Ahonen ja Sasu Salin ovat tehneet komean koripallouran. Sukunimestään huolimatta Sasu ei ole sukua Eemelille.
– Eemeli oli koripallossakin ikäluokkansa valtakunnan parhaimmistoa. Yhdellä kaudella olikin erikoinen tilanne, kun Eemeli pelasi kolmessa eri lajissa, jalkapallossa, koripallossa ja salibandyssä, SM-sarjatasolla. Eemeli oli myös lahjakas yleisurheilija ja teki siinäkin kärkituloksia. Hänestä olisi tullut hyvä kymmenottelija.
Kaiken tämän monilahjakkuuden taustalla on luonnollinen selitys. Urheilusta innostunut Eemeli ei aina tiennyt, minkä lajin harjoituksiin oltiin menossa.
– Pienen paikkakunnan etu on se, että pojat harrastavat vähän kaikkia lajeja. Se on suurin syy, miksi Eemeli on fyysisesti kehittynyt ja esimerkiksi hänen vartalonhallintansa on hyvä. Hän on saanut pelata kaikkia lajeja. Uudessakaupungissa seurat joutuvat tekemään yhteistyötä. Isoilla paikkakunnilla lapsi pakotetaan erikoistumaan liian aikaisin. Moni lopettaa, kun kyllästyy lajiin. Eemeli teki lopullisen lajivalinnan vasta 19-vuotiaana.
Urheilijana kasvamisessa tärkeässä roolissa ovat olleet lapsuusajan pihapelit.
– Meidän pihalla on pelattu satoja tunteja erilaisia pelejä. Kun pojat alkoivat pelaamaan pesäpalloa sisällä, niin se kiellettiin. Mutta pihalla koripallotelineet ja jääkiekkomaalit ovat olleet kovassa käytössä. Kulmakunnan pojat ja tytöt kerääntyivät meidän pihalle pelaamaan. Pihapeleistä kolme on pelannut salibandyliigaa, yksi on nuorten seiväshypyn Suomen mestari ja Gerald Lee Junior tunnetaan koripalloilijana.
Kehittymisen kannalta seuraharjoitukset eivät ole olennaisinta.
– Seuraharjoitukset eivät riitä, sillä omatoiminen treeni kehittää eniten. Lapsena pitää leikkiä poliisia ja roistoa sekä kirkonrottaa.
USB eli Uudenkaupungin salibandyseura oli aikoinaan tekemässä sensaatiota. Seuran edustusjoukkue ylsi aina liigakarsintoihin asti. Mukana oli myös Eemeli.
– Vaikka Eemeli oli edennyt salibandyssäkin nuorempien ikäluokkien maajoukkueympyröihin, ei hän ollut mikään junnutähti, vaan ihan peruspelaaja. Hän oli lahjakkaampi muissa palloilulajeissa. Eemeli kuitenkin lopulta valitsi salibandyn, koska se tuntui hauskimmalta ja parhaimmat kaverit pelasivat sitä. Eemeli on ollut aina hyvin määrätietoinen ja hän sai itse päättää lajivalinnastaan.
Salin debytoi Salibandyliigassa kaudella 2010-2011 FBT Karhujen paidassa. Samalla tuli suoritettua kansalaisvelvollisuus Huovinrinteellä Porin prikaatin joukoissa. Seuraavaksi edessä oli muutto Tampereelle ja Kooveen liigajoukkueeseen. Tehdaskaupungista löytyi myös opiskelupaikka. Salin on koulutukseltaan sairaanhoitaja.
Kaudeksi 2015-2016 Salin siirtyi Tampereen Classiciin.
Kun vartta on yli 190 senttiä ja painoakin yli 90-kiloa, on kyseessä pelaaja, joka pärjää fyysisissä kaksinkamppailutilanteissa. Kehitys on johtanut siihen, että Ruotsin tavoin Suomessakin lajin pariin on tullut isokokoisia pelaajia. Pieni koko ei edelleenkään ole este edetä salibandyssä huipulle, mutta lajin muuttuessa entistä vauhdikkaammaksi ja fyysisemmäksi, ei voida välttyä vaarallisilta vaikuttavilta tilanteilta.
Kysytään asiaa Eemeliltä itseltään. Miten koet fyysisenä pelaajana lajikehityksen?
– Jos olet iso pelaaja, niin sinullakin on vastuu. Maalaisjärjen käyttö pitäisi riittää, millaisella voimalla tulet tilanteeseen. Jos vastassa on pieni pelaaja, ei tarvitse täysillä runtata voittaakseen tilanteen. Vahinkoja kuitenkin sattuu, kun on kokoeroja. Salibandyn muuttuminen fyysisemmäksi ja nopeammaksi on hyvä asia, sillä nyt pelaajan täytyy olla hyvässä kunnossa. Kotimaan kärkipeleissä sekä kansainvälisissä otteluissa jokaisen äijän pitää olla fyysisesti kunnossa pärjätäkseen.
Valitsit kuulemma salibandyn, siksi että se oli hauskinta ja parhaat kaverisi pelasivat sitä. Pitääkö paikkansa?
– Meillä oli salibandyssä hyvä meininki ja joukkueessa pelasi paljon kavereitani. Olimme USB:n kanssa pari kautta ihan Divarin kärjessä. Pärjääminen tietysti myös motivoi. Osa siitä joukkueen pelaajista on pelannut liigassakin.
Olitko oikeasti kori- ja jalkapallossa parempi kuin salibandyssä?
– Koripallossa olin lahjakkain. Sitä olin harrastanut kaikkein pidempään. Olin jalkapallossakin lahjakkaampi kuin salibandyssä. Koripallosta katosi hauskuus, kun se meni liian vakavaksi. Tepsissä pelasin puolikkaan kauden. Kokemus oli hieno, mutta siellä suunnassa ei oikein tykätty, jos salibandyottelun takia en päässyt futisharjoituksiin.
Oletko missään vaiheessa ”katunut”, kun teit lajivalintasi salibandyyn?
– En ole katunut, kun salibandyssäkin on mennyt ihan hienosti. Mutta olen kylläkin miettinyt, mihin rahkeeni olisivat koripallossa riittäneet.
Sinulla on taustalla monipuolinen lajivalikoima. Mitä mieltä olet urheilijan kehittymisen kannalta, jos siirtää lopullista valintaa myöhemmäksi ja harrastaa ennen sitä useita eri lajeja?
– Koen, että siitä on iso hyöty tulevaisuuteen. Mahdollisimman monipuolinen pohja on etu. Näen punaista, kun kuulen, että 10-vuotiaana pitäisi erikoistua yhteen lajiin. Eri lajit palvelevat toisiaan. Tärkein työ tehdään lapsena kuitenkin treenien ulkopuolella pelaamalla esimerkiksi pihapelejä.
Liikut ketterästi salibandykentälle taaksepäin puolustamaan. Johtuuko sujuva liikkuminen taaksepäin koripallosta?
– Tuota ei ole koskaan ennen minulta kysynyt, mutta olen huomannut saman asian. Kyllä se tulee koripallosta, missä joutuu puolustamaan. Koripallosta tulee varmaan hyvä puolustusasentokin.
Siirryit aikoinaan Karhuista Kooveehen. Mitkä syyt olivat siirron taustalla?
– Kooveen valmentaja Riihimäen Arto näki minussa potentiaalia ja kysyi halukkuuttani siirtyä Tampereelle. Kun sain opiskelupaikan Tampereelta, niin lähdin. Mutta sitä ei kerrottu, että minusta tehtiin KooVee:ssä puolustaja.
Näin Salin vastasi hänelle tehtyihin lisäkysymyksiin.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Mestaruuksien voittaminen, se hetki kun peli päättyy ja tajuaa voittaneensa.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Hävitty MM-finaali 2014.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Vahvuuteni ovat monipuolisuus, pelinluku ja kahteen suuntaan pelaaminen. Kaikkea pitää kehittää koko ajan, mutta erityisesti pallollista pelaamista.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Esikuvia on ollut enemmän muissa lajeissa. Sanotaan salibandystä Jussi Lännistö.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Olen monessakin asiassa jämähtänyt 1990-luvulle. Kaverit aina naureskelevat, kun some ja nykytekniikka ei ole minulla viimeisen päälle. Tykkään pelata mieluummin retropelejä, niitä mitä olen lapsenakin pelannut. Olen muuttanut takaisin lapsuusajan seuduille ja teen nyt omien lasteni kanssa niitä samoja juttuja kuin itse aikoinaan.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Tavoitteeni on olla parempi pelaaja kuin olin eilen, nauttia pelaamisesta ja voittaa pelejä.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Ville Vuorinen, Esa Takalo
