TPS:n Ville Laineen tarina on mainio esimerkki siitä, kuinka huippu-urheilija on saanut yhdistettyä urheilun ja opiskelun tasapainoisella tavalla osaksi omaa arkeaan.
F-liigakentiltä tuttu moniosaaja sai pitkän projektin tänä keväänä valmiiksi, kun Laineen yliopisto-opiskelut lääketieteellisestä tiedekunnassa huipentui valmistumiseen.
Fliiga.com tavoitti tuoreeltaan valmistuneen ja työelämään siirtyneen Laineen kesän kynnyksellä.
Hei tuore lääkäri! Pakko kysyä heti alkuun urheilujournalismin kuuluisin ja ehkä väsynein kysymys: miltä nyt tuntuu?
– Heh. Hyvältä tuntuu. Pitkä kuuden vuoden koulu-urakka tuli päätökseen. Nyt on jo tällä viikolla aloitettu työt, joten hyvin fiiliksin eteenpäin. Juhlia ei pystytty nyt isommin järjestää, mutta eiköhän niidenkin aika ole myöhemmin.
Menneisiin vuosiin on mahtunut paljon. Vaikka salibandykentiltä ei liikaa lääkäreitä löydy, sanoo Laine urakan helpottaneen hyvän suunnitelman myötä.
– Ei se helppoa ollut, mutta ei se mitenkään mahdottomalta urakalta tuntunut. Seura ja jengi tukivat todella hyvin alusta loppuun, ja valmentajat ovat ymmärtäneet pitkin matkaa todella hyvin, että välillä voi koulukin vaatia jotain. Suomessa yliopistomaailma ei ole kovin urheilijaystävällinen, jos vertaa vaikka jenkkeihin, mutta hyvin suunniteltuna tämä onnistui lopulta hyvin.
Laine kertoo jakaneensa kouluajan ja salibandyajan selkeästi erilleen. Rytmitys on antanut hyvää vastapainoa sekä koululle että pelaamiselle menneiden vuosien ajan.
– Ehdottomasti. Treeneissä ei paljon kouluasiat paina. Niistä hommista pääsi aina kyllä urheillessa irti. Ja homma toimi myös toiseen suuntaan: jos pelit ei kulkenut, koulun ansiosta ei ollut niin paljon aikaa surkutella tilannetta.
– Urheilu on antanut hyvän vastapainon koululle. Jengikavereiden kanssa jutellaan kuitenkin aina vähän sitä sun tätä. Koulukavereiden kanssa keskustelu liittyy melkein aina enemmän tai vähemmän opiskeluun. Tasapaino on säilynyt hyvin.
Joukkueurheilusta hyviä eväitä työelämään
Laine lähettää kiitoksia opiskelun mahdollistamisesta TPS:n suuntaan. Samalla hän haluaa nostaa joukkueurheilijapolun käyneenä yhden edun, josta on ollut hyötyä työelämässä
– Tässä on oppinut arvostamaan joukkueurheilun antamaa oppia erilaisten ihmisten kanssa toimimisesta. Moni pelaaja ei välttämättä tule sitä miettineeksi, mutta työ- ja kouluelämässä huomaa, että siitä on ihan valtavasti hyötyä, että on tottunut toimimaan hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa. Se on sellainen taito, joka kehittyy todella huomaamatta.
Laineelta löytyy itseltään yli 200 liigapeliä sekä – kaikki TPS:n riveistä. Matkan varrella on saanut tutustua moninaiseen joukkoon erilaisia persoonia.
– Itsekin olen päässyt tutustumaan sellaiseen kirjoon erilaisia pelikavereita sekä junnuissa että liigassa. Siellä löytyy jokaisen alan osaajaa ja kiinnostuksen kohteet ovat usein hyvinkin erilaisia. Oma kaveripiiri koostuu kuitenkin helposti usein samankaltaisista ihmisistä, joilla on samankaltaiset mielenkiinnon kohteet.
– Joukkueurheilu antaa sauman tutustua täysin erilaisiin persooniin, kun yhdessä tehdään töitä yhteisen päämäärän eteen. Se on urheilun iso vahvuus. Ja sitä ei vielä osata tuoda tarpeeksi esille. Erilaisten ihmisten kanssa toimiminen tuntuu tänä päivänä vain korostuvan eri ammateissa. Sellaisen taidon urheilu antaa.
Mutta miten jatkuu Laineen oma pelaajaura? Tuoreeltaan työt täyspäiväisesti aloittanut Laine kertoo nyt miettivänsä tulevaisuuttaan rauhassa.
– Säbän suhteen voi olla, että mun pelaamiset oli tässä. Mutta pohditaan kesä ja seura tiedottaa sitten erikseen tulevaisuudesta. Tässä ei pysty vielä antamaan virallista lausuntoa puolesta tai vastaan. Avoimin mielin mennään, tässä on tullut niin isoja muutoksia työuran alkamisen suhteen. Katsotaan rauhassa, miten kuormittavaksi se puoli osoittautuu.
Kuvat: Ville Vuorinen & Anssi Koskinen
