F-liigan uusi Tarinoita pelinumeroiden takaa -juttusarja esittelee värikkäimmät tarinat erilaisten numeroiden takaa.
Juttusarja esittelee tällä kertaa TPS:ään kesällä siirtyneen Ina Lemisen numerotarinan. Pakki on jo pitkään viilettänyt kentillä numerolla #69 – tarina tuon numeron takana on vähintäänkin kertomisen arvoinen.
Ina Lemisen pelinumerotarina:
Siirryin 13-vuotiaana SB-Pron C-tyttöihin pelaamaan. Tuolloin isä kysyi ennen siirtoa, minkä numeron aion ottaa, jos saan valita? Olin aikaisemmin pelannut salibandya numerolla 3 ja jalkapalloa numerolla 7, joten mietin jompaakumpaa.
Muistan ikuisesti, kun istuimme treenien jälkeen kotipihassa autossa ja isä hieman takellellen sanoi, että on yksi numero, jota en saisi missään nimessä ottaa. Se oli 69. Isä kysyi vielä tarkennuksena, tiesinkö mitä numero tarkoittaa. Kolmetoistavuotiaana siinä korvat punaisina mutisin takaisin jotain myöntävää vastausta ja nousin rivakasti autosta, ettei asiasta tarvitsisi keskustella enempää.
Menin ensimmäisiin treeneihin, jossa silloinen päävalmentaja Pertti Lehtimäki kysyi peliasun kokoa ja kuulemma juuri sen kokoinen peliasu oli jäänyt joltain juuri lopettaneelta ylimääräiseksi. Vastasin, että kyllä se kelpaa. Pertti hieman virnistäen taisi heittääkkin, että ”Lemisen huumori riittää tähän peliasuun”. Näin numeron ja ensimmäinen ajatus oli ”mitähän isä tähän sanoo”.
Menin kotiin ja isä siinä sitten kysyi, että sainko jo peliasun. Heitin pelipaidan mytyssä olkkarin lattialle ja juoksin karkuun omaan huoneeseen. Olkkarista taisi muutama ärräpää kuulua. Isä viikon verran kirosi sitä, että menikin sanomaan yhtään mitään asiasta.
Kaiken kruunasi vielä se, että myöhemmin isoveljeni siirtyi myös SB-Prohon ja sai kirouksen (lahjan) myötä myös numerokseen 69. Siinä oli isällä sulateltavaa kun oli kämppä täynnä Leminen #69 pelipaitoja ja verkkareita.
Numero sai lisää tarinaa, kun vaihtaessani nykyiseen seuraani TPS:ään, ei numeron saaminen ollutkaan ihan itsestäänselvää. Koko seuraorganisastiossa, yli lajirajojen, oli kaksi niin sanotusti kiellettyä numeroa. Kyseiset numerot olivat 99 ja 69. Tein seuralle A4:n arkin mittaisen hakemuksen, jossa perustelin minkä takia pyydän ja haluan pelata numerolla 69. Seura kuuli tuskani ja viikon päästä tuli myönteinen päätös. Vaikkei tapoihin kuulu, niin tuolloin itkin ilosta, että sain jatkaa näin hienon numeron kantamista.
