Salibandyliiton hallituksen asettama sarjajärjestelmätyöryhmä on saanut laajan selvityksensä valmiiksi koskien naisten ylimpien sarjatasojen uudistamista. Merkittävimmät muutokset esityksessä ovat, että nykyisestä kahden 8+8-joukkueen (tasolohkot A ja B) F-liigan naisten sarjasta siirrytään yksilohkoiseen 12 joukkueen sarjaan. Naisten 1. divisioonasta tulisi niin ikään yksilohkoinen ja 10-12 joukkuetta käsittävä ja yksittäisinä otteluina pelattava valtakunnallinen sarja.
Nykyisin naisten 1. divisioonaa pelataan ylialueellisesti kahdessa yhdeksän ja yhdessä kymmenen joukkueen lohkossa, kaksinkertaisena turnausmuotoisena sarjana. Sarjan nimeksi on kaavailtu naisten Divari.
Muutoksien jälkeen naisten ylimmät sarjatasot olisivat siis rakenteiltaan pitkälti samantyyliset kuin miesten vastaavissa.
Esitys käsitellään 23.3.2022 pidettävässä hallituksen kokouksessa ja mikäli se hyväksytään, uudistukset tulevat voimaan reilun vuoden päästä eli kaudesta 2023-24 lähtien.
Seuraavassa sarjajärjestelmätyötyhmän puheenjohtaja Kaarina Vuori avaa esityksen taustoja ja pääkohtia lähemmin.
Mitä uudistuksilla on haettu?
– Ensimmäinen tavoite oli löytää sarjajärjestelmä, joka tukisi mahdollisimman hyvin F-liigan naisten sarjan kaupallista kehittymistä. Tähän vastaavat esimerkiksi nyt ehdotetun järjestelmän selkeys ja helppo seurattavuus. Myös joukkuemäärä tukee tätä, sillä 12 joukkueeseen mahtuu todennäköisesti useampi F-liigapaikkakunta ja näin valtakunnallinen levittyneisyys on parempi kuin pienemmällä joukkuemäärällä.
– Toinen tavoite oli, että sarjajärjestelmä antaa seuraorganisaatioille mahdollisimman hyvät mahdollisuudet vahvistua ja kehittyä. Tätä varten kuunneltiin tarkasti F-liigajoukkueiden kokemuksia nykyisen järjestelmän haasteista ja esiin nousi erityisesti, että uuden järjestelmän tulisi antaa joukkueille mahdollisimman hyvä rauha kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti.
– Kolmas tavoite liittyi naisten sarjoihin laajemmin, sillä joukkuekyselyssä tuli ilmi, että on tarve lisätä valtakunnallisten, yksittäisinä otteluina pelattavien sarjojen joukkueiden määrää. Tällä hetkellä naisten puolella vain 16 F-liigan joukkuetta pelaa yksittäisiä pelejä, mutta kyselyssä jopa 35 joukkuetta kertoi tavoitteekseen lähivuosina pelata tällaisessa sarjassa. Tästä johtuen esityksessä tämä määrä nousee, kun F-liigassa ja uudessa Divarissa pelaisi yhteensä 22-24 joukkuetta eli 6-8 organisaatiota lisää.
Miksi juuri tämä ratkaisu?
– Tiedonkeruun jälkeen työryhmä päätyi lopulta aika kivuttomasti nyt esitettyyn ratkaisuun. Koimme, että F-liigaan perinteinen 12 joukkueen kaksinkertainen sarja on selkeä ja helposti seurattava. Tällä joukkuemäärällä saadaan sopiva ottelumäärä kaksinkertaisella sarjalla, mikä on tasapuolisempi koti- ja vierasotteluiden suhteen kuin nykyinen kolminkertainen sarja.
– Samalla tunnistettiin vahvasti, että elinvoimainen F-liiga vaatii alapuolelleen yksittäisinä otteluina valtakunnallisesti pelattavan Divarin. Esityksessä Divarista rakennetaan sarja, jossa seuraorganisaatiot ohjataan kehittämään toimintaansa myös organisaatiotasolla pelillisen kyvykkyyden lisäksi. Näin F-liigaan nousevat joukkueet ovat jo lähempänä sarjan edellyttämää tasoa myös organisaatioiden näkökulmasta.
– Suurin keskustelu esitystä valmisteltaessa käytiin lopulta joukkuemääristä niin F-liigan kuin uuden Divarinkin osalta. Jos ajatellaan puhtaasti pelillisesti, niin tähän hetkeen 10 joukkueen F-liigasta saataisiin kovatasoisempi. Kuitenkin yllä mainittuihin tavoitteisiin peilaten 12 joukkuetta vastaa paremmin. Myös nykyiset F-liigajoukkueet kannattivat 12 joukkueen sarjaa yksimielisesti ja tällä joukkuemäärällä päästään pidempiaikaiseen ratkaisuun, kun ei heti tarvitse alkaa miettiä joukkuemäärän nostamista uudestaan.
Miksi yksilohkoinen F-liiga toimii nyt, kun aiemmin tasolohkot nähtiin parempana?
– NLA/NLB-järjestelmän suurin haaste on tasolohkojen luoma haaste yhdestä liigasta. Tosiasiallisesti suurin osa joukkueista, pelaajista ja yleisöstäkin kokee A- ja B-lohkot eriarvoisina ja oikeastaan eri sarjatasoina. Ei olisi järkevää jatkaa järjestelmällä, jota joudutaan selittelemään ja joka aiheuttaa hämmennystä seuraajissa.
– NLA/NLB-konsepti luotiin tilanteessa, jossa naisten seuraorganisaatioilla oli haasteita niin Salibandyliigassa kuin 1. divisioonassakin. Kummassakin oli vuosittain luopumisia sarjoista ja samalla huippu-urheilupuolella oltiin huolestuneita pelin tasosta. Perinteitä rikkova NLA/NLB-konsepti oli siihen tilanteeseen sopiva ratkaisu, sillä samalla saatiin 16 organisaatiota F-liigan alle kehittämään itseään ja tasolohkoilla varmistettiin kaikille joukkueille kehittävät pelit omantasoisia joukkueita vastaan. Tämän järjestelmän hyvä puoli oli ehdottomasti se, että kummassakin lohkossa joukkueet pääsivät pelaamaan omantasoisten vastustajien kanssa, joten nähtiin paljon tasaisia, kiinnostavia ja jännittäviä kamppailuja.
– Tasolohkojen myötä F-liigassa on pelannut 16 joukkuetta, jotka ovat tarpeeksi vahvoja täyttämään F-liigan liigalisenssiehdot. Viisi vuotta sitten tilanne oli toinen, sillä silloin oli vain 10 liigaorganisaatiota ja naisten 1. divisioona ei ollut edes liiton pääsarja.
– Toisaalta kolmen vuoden aikana tämän järjestelmän erityisesti seuraorganisaatioille tuomat haasteet ovat käyneet selviksi ja vaativat korjausliikettä. A-lohkossa vähäisen joukkuemäärän aiheuttama raaka putoamispeikko on aiheuttanut haasteita joukkueiden pitkäjänteiseen kehittämiseen ja B-lohkosta taas on ollut todella haastavaa nousta ylöspäin, kun kaikki on kiinni yhdestä ottelusarjasta.
Mikä on uuden Divarin rooli?
– Isossa kuvassa uuden Divarin rooli on tarjota nykyistä useammalle joukkueelle mahdollisuus pelata valtakunnallista yksittäisten otteluiden sarjaa. Joukkuekyselyn perusteella jopa 35 organisaatiota kertoi tavoittelevansa tällaisessa sarjassa pelaamista lähivuosina.
– Divarin osalta työryhmän toive oli, että myös se pelattaisiin 12 joukkueella, mutta 1. divisioonassa pelaavien joukkueiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen päätettiin jättää joukkuemäärä auki haarukkaan 10-12 joukkuetta. Määrä tarkennetaan toukokuussa, kun sarjaan ilmoittautumisen yhteydessä 1. divisioonassa pelaavilta joukkueilta kysytään sitova nousuhalukkuus. Näin nähdään todellinen sarjasta kiinnostuneiden joukkueiden määrä ennen päätöksen tekoa. Uuteen Divariin tulee neljä joukkuetta F-liigan B-lohkosta ja loput 6-8 joukkuetta nousevat sinne nykyisestä 1. divisioonasta siirtymäkauden 2022-23 jälkeen.
– F-liigan kannalta taas Divarilla on selkeä tehtävä valmistaa joukkueita, pelaajia ja organisaatioita kohti mahdollista F-liigaan nousua. Tällä hetkellä kontrasti F-liigan ja nykyisen turnausmuotoisena ylialueellisesti pelattavan 1. divisioonan välillä on todella suuri. Muutoksen ansiosta tähän väliin saadaan Divari, jossa sarjamääräyksillä organisaatioita jo ohjattaisiin kehittymään F-liigan vaatimaan suuntaan, vaikka vaatimustaso olisikin F-liigaa kevyempi. Näin mikään joukkue ei joudu hyppäämään F-liigaan organisaation valmiuden kannalta liian nopeasti.
– Uusi naisten Divari taas on suunniteltu liiton Divari-brändin alle, jolloin puhuttaisiin Divarin miesten ja naisten sarjoista samalla tavalla kuin F-liigassakin on miesten ja naisten sarja. Tällä tavalla varmistetaan, että Divarin naisten sarjan joukkueet eivät jää yksin, vaan heitä ohjataan kehittämään organisaatiota ja Divarin brändistä on apua markkinoinnin ja viestinnän kehittämisessä.
– Loput nykyisen 1.divisioonan joukkueet jäävät työnimellä ”naisten Suomisarja” kulkevaan sarjaan, jonka joukkuemäärä siis jonkin verran pienenee verrattuna nykyiseen 1.divisioonaan, mutta on silti suunniteltu pelattavan samantyyppisesti. Jos tarkastellaan muutoksen vaikutuksia 2. divisioonaan ja niitä alempiin sarjoihin, niin ne jäävät vähäisiksi.
Kerro vielä seurojen osallistamisesta tässä prosessissa?
– Ensimmäinen aloite prosessiin syntyi seuroilta, kun viime keväänä asian nosti liittohallituksen pöydälle F-liigan naisten sarjan kehitystyöryhmä, joka koostuu F-liigaseurojen edustajista. Laajin seurojen osallistaminen tehtiin lokakuussa kartoituskyselyssä, johon kutsuttiin vastaamaan kaikki naisten sarjoissa pelaavat joukkueet.
– Seurat vastasivat aktiivisesti (F-liigaseurat 100 %, 1.divisioona 69 %, 2.-4.divisioonat 50 %), joten tulosten perusteella oli hyvä lähteä etenemään. Samalla toteutettiin myös pelaajakysely F-liigan naisten sarjan ja 1. divisioonan pelaajille, johon siihenkin saatiin 360 vastausta (keskimäärin joka toinen liigapelaaja ja joka kolmas 1. divisioonan pelaaja vastasi) eli myös pelaajien näkökulmaa saatiin selville kattavammin kuin koskaan aiemmin.
– Loppuvuodesta kartoitusdataa käsiteltiin niin sarjajärjestelmätyöryhmässä kuin liiton kilpailu- ja huippu-urheilusektorin kanssa ja näiden perusteella työryhmä päätti lähteä esittämään muutosta ja teki muutoksesta pohjaesityksen. Esityksen valmistuttua oli jälleen seurojen kuulemisen vuoro ja järjestettiin keskustelutilaisuudet Teamsissa F-liigan naisten sarjan joukkueille sekä 1. divisioonan joukkueille. Lisäksi kuultiin myös eri naisten sarjoissa (F-liiga, SLL, Sveitsin sarja) pelaavien naisten maajoukkuepelaajien mietteitä esityksestä.
—
Hallituksen vuonna 2021 asettamaan ja viime vuoden syyskuussa tehtävässään aloittaneeseen sarjajärjestelmätyöryhmään kuuluvat puheenjohtaja Kaarina Vuori (liittohallituksen vpj), jäseninään Jukka Kouvalainen (päävalmentaja, PSS, Porvoo), Perttu Kytöhonka (urheilujohtaja, Salibandyliiton kilpailuvaliokunnan jäsen, TPS, Turku) ja Panu Lappi (toiminnanjohtaja, Welhot, Kuopio). Sarjajärjestäjän puolelta eli Salibandyliitosta työryhmän sihteerinä on toiminut pääsarjapäällikkö Jani Holopainen.
Kuvituskuva: Anssi Koskinen
