Hannu Tuomisen Kesän siirtovonkaleet -juttusarja esittelee F-liigan miesten ja naisten sarjojen suven kiinnostavimmat pelaajasiirrot.
Lue myös: Päivittyvä lista: F-liigan miesten sarjan varmistuneet sopimukset
Lue myös: Päivittyvä lista: F-liigan naisten sarjan varmistuneet sopimukset
Kahdeksan vuotta on pitkä aika. Tikkurilan Tiikereiden kasvatti Laura Manninen vietti salibandyn takia poikkeuksellisen pitkän ajan ulkomailla. Laura viihtyi Ruotsissa pidempään kuin alun perin ajatteli, etenkin, kun alku Göteborgissa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.
– Olin tosi nuori, vasta parikymppinen. Ennen lähtöäni Ruotsiin asuin vielä kotona, eli olihan se iso muutos elämässäni. Halusin kuitenkin kokeilla siipiäni. Aluksi ajattelin, että menen Ruotsiin vain vuodeksi tai enintään kahdeksi. En olisi voinut silloin kuvitella, että viihtyisinkin Ruotsissa useamman vuoden, muistelee Manninen.
Itsenäistyminen vieraassa maassa oli hyvä bonus, mutta Lauran ensisijainen tavoite liittyi salibandyyn.
– Halusin kehittyä ja tulla paremmaksi salibandypelaajaksi. Se on varmaan kaikille se ykkössyy, miksi lähteä Ruotsiin pelaamaan. Naissalibandyssä kahden huippumaan, Suomen ja Ruotsin, välinen ero oli lähtiessäni suuri. Pääsarjojen välinen ero on kaventunut, mutta ei vieläkään riittävästi.
Lauran joukkue Ruotsissa oli kaikkien vuosien ajan sama joukkue, pääsarjatason Pixbo Wallenstam IBK Länsi-Götanmaalta läheltä Göteborgia.
– Pixbo oli minuun yhteydessä ja siirto sinne sopi muutenkin sen hetkiseen elämäntilanteeseeni. Olin aluksi ainoa suomalainen siinä seurassa, kunnes Mia Karjalainen tuli myöhemmin.
Ruotsissa Manninen sai elää laadukasta urheilijanelämää. Töissä toki piti käydä, mutta vain osa-aikaisesti.
– Opetin lapsille suomea eri kouluissa. Se oli kivaa ja toi vastapainoa pelaamiselle.
Kun pelaa pitkään samassa joukkueessa, pelaaja kiintyy seuraan. Näin kävi 28-vuotiaan Laurankin kohdalla.
– En halunnut muihin seuroihin. Ei ollut tarvetta, kun olin tyytyväinen. Sen verran olin kasvanut pixbolaiseksi, että en edes harkinnut pelaamista muualla Ruotsissa. Pixbossa oli mahdollisuus elää urheilijan arkea, ei tarvinnut olla töissä joka päivä kahdeksasta neljään.
Mitä vuodet Ruotsissa antoivat sinulle ihmisenä?
– Sain elämänkokemusta ja uskallusta tehdä asioita. Se kasvattaa, kun joutuu olemaan erossa perheestä ja ystävistään. Riikinruotsi tarttui. Niinpä toiveeni on, että voisin hyödyntää ruotsin kieltä myöhemmin elämässäni.
Entä pelaajana?
– Sain pelaajana pelata vuodesta toiseen maailman parhaimpien kanssa. Joukkueessa oli ruotsalaisten kärkipelaajien lisäksi paljon hyviä pelaajia myös muista maista, kuten Sveitsistä ja Tshekistä.
Lauran salibandyharrastus alkoi alakouluikäisenä luokkakaverin houkuttelemana Tiikereissä, ensin juniorisarjoissa ja myöhemmin seuran aikuisjoukkueessa. Tiikereistä Lauran tie vei SB-Prohon ennen muuttoa Ruotsiin. Suomen pääsarjassa kertyi liki 100 runkosarjan ottelua.
– Harrastin muitakin lajeja, kuten ratsastusta, yleisurheilua ja muodostelmaluistelua. Salibandy tuntui kuitenkin hauskimmalta, kun siitä sai nopeasti kavereita.
Mannisen siirto Suomeen ei tullut pikapäätöksellä, vaan paluu kotiin ja F-liigaan oli käynyt mielessä jo hyvissä ajoin. Edessä oli vaihto täysin uuteen seuraan, sillä Porvoon Salibandyseura julkaisi ylpeänä tiedotteen Mannisen saapumisesta viime kauden hopeajoukkueeseen.
– Porvoo on hyvä ympäristö ja pystyn jatkamaan sielläkin urheilijan arkeani. Joukkueessa on myös paljon tuttuja Tiikereiden ajoiltani.
Saman aikaisesti Mannisen siirtymisen kanssa PSS tiedotti myös, että neljä edellistä kautta EräViikingeissä pelannut Daniela Westerlund palaa takaisin PSS:n paitaan. Porvoo haluaa ilmiselvästi kirkastaa viime kauden hopeamitalinsa.
Olitko tietoinen, kun harkitsit siirtoa Porvooseen, että myös Westerlund pelaa ensi kaudella samassa joukkueessa?
– Keskustelimme paljon keskenämme ja olimme tietoisia toistemme suunnitelmista.
Mannisen palkintokaapissa alkaa olla ahdasta. Sieltä löytyy yksi Ruotsin mestaruus, kolme hopeaa ja neljä pronssia sekä myös Champions Cupin voitto ja Ruotsin Cupin hopeinen mitali. Pro-kaudelta tuli yksi SM-kulta.
Mikä on urasi toistaiseksi hienoin hetki?
– Ruotsin mestaruus keväältä 2016. Ruotsissa mestaruutta on vaikea voittaa. Liiga on niin kovatasoinen, että tarvitaan täydellinen suoritus voittaakseen. Ensimmäisen vuoteni Ruotsissa oli tosi vaikea. Harkitsin jopa kotiin lähtöä, mutta jäin enkä luovuttanut. Siksi mestaruus tuntui niin hyvältä.
Pahin pettymys on ehkä arvattavissa…
– Kyllä, viime MM-kisat, kun hävisimme jatkoajalla Ruotsille.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Johtajuus, nopeus ja fyysisyys. Pyrin pelaamaan mahdollisimman kovaa, mutta sääntöjen mukaisesti. Olen oppinut sen Ruotsissa. Tekniikassa voin aina olla parempi.
Onko sinulla salibandyssä esikuva?
– Ehkä Krister Savonen, sillä hän pystyy tekemään puolustajana mitä vaan.
Kerro mitä me muut emme vielä tiedä sinusta.
– On niin paljon asioita, mitä en halua muiden tietävänkään minusta.
Tulevaisuuden tavoitteesi salibandyssä lienevät selvät?
– Suomen mestaruus PSS:n kanssa ja maailmanmestaruus.
Jukka Kouvalainen valmensi kuusitoista vuotta putkeen naisten liigatasolla. Vaikka nyt on edessä pieni tuumaustauko, hän tuntee ehkä Mannisen parhaiten.
– Olen valmentanut Lauraa useita vuosia. Tikkurilan Tiikerien junioreissa ja naisten liigassa. Lisäksi nuorten maajoukkueessa olimme samaa aikaan. Olen siis saanut todistaa Lauran kehitystä todella pitkään.
Millaisen pelaajan PSS saa Laurasta?
– Laura on kasvanut Ruotsissa pelatessaan todella paljon henkisellä puolella ja veikkaankin hänen ottavan PSS:ssä johtajan roolia niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
– Pelaajana Laura on erittäin nopea ja fyysinen pelaaja, joka on parhaimmillaan, kun pääsee operoimaan pallolla. Lisäksi Lauran periksiantamattomuudesta olisi monen syytä ottaa oppia, hän tekee aina kaiken täysillä ja sitä kautta on parhaiten hyödyksi joukkueelleen.
– Lauran tulo joukkueelle on erittäin tärkeä niin pallollisena kuin pallottomana. Lauraa pystyy käyttämään erikoistilanteissa isossa roolissa ja uskonkin hänen pelaavan isolla kuormalla koko kauden. Laura pystyy tuomaan Ruotsista tiettyä kulttuuria vaatimustasoon ja uskon myös sen olevan pitkässä juoksussa joukkueelle eduksi.
Teksti: Hannu Tuominen
