Uutiset

Niittomiesten monivuotisen luottovahti Aki Karjalaisen värikkäitä torjuntoja nähdään jatkossa F-liigassa - Nurmon Jymy on Akin uusi seura

Hannu Tuomisen Kesän siirtovonkaleet -juttusarja esittelee F-liigan miesten ja naisten sarjojen suven kiinnostavimmat pelaajasiirrot.

Lue myös: Päivittyvä lista: F-liigan miesten sarjan varmistuneet sopimukset

Lue myös: Päivittyvä lista: F-liigan naisten sarjan varmistuneet sopimukset

Yksi asia on varma. Tästä tarinasta tulee hieman erilainen kuin muista. Syynä on tarinan päähenkilö Aki Karjalainen, puhelias nuorimies Pohjois-Pohjanmaalta. Limingan Niittomiesten luottovahti ja innokas someguru on pelannut vasta yhden liigaottelun, tosin penkillä istuen, mutta silti jokainen salibandyä seuraava tietää, kenestä on kyse.

Vuonna 2002 syntyneen Karjalaisen kohdalla lähtö Divarista F-liigaan ei ollut kevään suurin siirtouutinen. Oli selvää, että nuorten maajoukkueissa esiintynyt, superjunnuksikin kutsuttu Karjalainen hamuaa isompiin ympyröihin. Pelkästään Akin pääsy Puolustusvoimien Urheilukouluun ensimmäisenä ”Niittarina” uutisoitiin paikallisessa lehdessä.

Kuten arvata saattaa, haastatteluajan sopiminen metsässä ryynäävän varusmies Karjalaisen kanssa tuo omat haasteensa. Ensi viikolla minulla on lomaa intistä ja tällöin on paremmin aikaa haastatteluihin, totesi Karjalainen lyhyesti. Ja kun haastattelun aika tuli, juttua olisi riittänyt useammallekin tarinalle, kuten Akin tuntevat hyvin tietävätkin.

Karjalaisen uusi seura on Nurmon Jymy. Vastikään aikuisikään ehtineelle nuorukaiselle seuranvaihto ei ole ainoa elämää mullistava tekijä. Koulukin tuli juuri suoritettua loppuun.

– Valmistuin Kastellin urheilulukiosta neljässä vuodessa. Kursseja suoritin yli 90. Mahtava porukka ja oppilaitos, jossa kehityin paljon niin ihmisenä kuin urheilijanakin. Ouluun ja Kastelliin hakeminen on yksi elämäni parhaimpia valintoja.

Uusi vaihe elämässäsi on nyt edessä.

– Elämänmuutos tapahtui melko nopeasti ja monella osa-alueella. Koulu muuttui armeijaksi, Liminka Seinäjoeksi sekä Helsingiksi. Edustamani joukkue vaihtui ensimmäistä kertaa koko urallani. Onhan tämä välillä ollut hakemista, kun lähimmäisetkin jäivät kauas pohjolaan, mutta tässä sitä ihminen kasvaa!

Mikä sai sinut siirtymään Jymyyn? Olisihan Oulu ja OLS ollut lähempänä.

– Oulussa on paljon tuttuja ja Oulu-Liminka -akselia onkin kuljettu vuosia edes takaisin. Kyselyitä ja sopimusneuvotteluja on tullut koko Suomen laajuisesti, mutta Nurmo osoitti kiinnostuksen minua kohtaan kaikista parhaiten. Valintaani vaikutti todella moni asia ja näen, että kokonaisuuden kannalta Jymy on juuri se paikka, missä voin saada itsestäni parhaan irti tulevalla liigakaudella.

Matka on pitkä Nurmoon. Miten saat arjenkuviot sovitettua harjoittelun ja pelaamisen kanssa?

– Matkustamaan olen tottunut ja Nurmoon matka puolittuu verrattuna armeija-aikaiseen Liminka-Helsinki reissuuni. Toki kauden aikana ja jo nyt kesällä VR:n matkassa on oltu paljon, mutta silloin voin työstää muun muassa sosiaalista mediaa ja saan pakollisen levähdystauonkin. Otan siis matkustamisen enemmänkin etuna. Toki kämppä löytyy tarvittaessa myös Seinäjoelta.

Ilmeisesti koet varusmiespalveluajankin positiivisena urheilun kannalta?

– Aloitin armeijan Santahaminassa Urheilukoulussa. Näen, että niin urheilulukiossa kuin urheiluarmeijassakin pelaamisesta saa enemmän irti, kun pääsee omankaltaisten ihmisten joukkoon. Jo lyhyessä ajassa meistä on hitsautunut yhtenäinen ja toisia eteenpäin puskeva porukka.

Limingan Niittomiehet eli Niittarit on aina antanut vieraspelimatkoillaan sympaattisen ja urheilullisen vaikutelman. Onko se harhaa vai mistä se johtuu?

– Niittarit on aina ollut todella tiivis ryhmä ihmisiä. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja jokainen voi olla juuri sellainen kuin on. Tämä on aina ollut se isoin vahvuus, mitä Niittareilta on löytynyt. Olen todella ylpeä siitä, että olen saanut edustaa näin kauan pelkästään yhtä seuraa.

Karjalaisen salibandyharrastus ei alkanut sattumalta.

– Isoveljeni ja itseasiassa koko perheeni on pelannut salibandyä, joten jo nuorena totuin siihen pihapeleissä. Virallisesti aloitin kakkos- ja kolmosluokan vaihteessa kavereiden mukana. Päädyin maalivahdiksi, koska se tuntui mukavalta – vaikka en saanut aluksi kiinni edes rantapalloa.

Sitten on yksi asia, mihin Karjalainen on saanut kommentoida monen monituista kertaa. Ei tehdä tälläkään kertaa poikkeusta. Akin, Limingan kumiukon, torjuntatyyli on täysin muista poikkeava. Eli komeita tiikerinloikkia ja tuulimyllytorjuntoja tullaan näkemään seuraavaksi liigatasolla. Kun pituutta ei ole siunaantunut saman verran kuin monilla muilla liigavahdeilla, pitää ”puute” korvata muilla vahvuuksilla. Onneksi esikuva on ollut lähellä. Oululaislähtöinen maailmanmestari Jarno Ihme on ollut Karjalaisen idoli vuosien ajan.

– Pelityylini keskittyy omiin vahvuuksiini, mitkä ovat liikkuminen, kehonhallinta, reagointi jne. Kehoa saa käyttää monipuolisesti eikä ole yhtä oikeaa tyyliä tehdä asioita, vaan saa soveltaa. Olen pohtiva ja analyyttinen persoona. Pelityylini ei ole syntynyt päivässä. Ajatusta pelaamisen takana on paljon enemmän kuin mitä moni osaa edes kuvitella.

Karjalaisella on riittänyt itsensä kehittämisen lisäksi aikaa ja intoa myös muiden maalivahtien valmentamiseen. Nuoresta iästään huolimatta Akin opeista ovat saaneet nauttia jo useat nuoret maalivahdit.

– Aloitin valmentamisen vuonna 2014 ja olen tähän mennessä valmentanut yli 70 maalivahtia. Haluan kehittää lajia eteenpäin ja inspiroida maalivahteja niin pelaamisen, valmentamisen kuin somenkin kautta. Haluan kehittää etenkin yksilöllisiä ominaisuuksia enkä luoda palikkamaisesti vain tietynlaisia maalivahteja.

Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?

– Kaikki ne hetket ovat olleet erityisiä, kun on saanut vetää maajoukkuepaidan ylle ja nautiskella.

Mikä on ollut kovin pettymys?

– Hopea MM-kisoissa. Seitsemän vuoden työ ei tällä kertaa palkinnut kullan muodossa ja itse en saanut kevätkaudella parasta virettä, jotta olisin päässyt pelaamaan.

Mitä harva ihminen tietää sinusta?

– Harva ulkopuolinen tietää, kuinka paljon ja kuinka monipuolisesti oikeasti panostan salibandyyn. Yritän jatkuvasti eri keinoin kehittyä. On se sitten ihmisen mielen tutkimista eli psykologiaa, lajitaktiikoiden läpikäymistä tai vastustajan analysointia.

Mikä on tavoitteesi salibandyssä?

– En ikinä kerro isoimpia tavoitteitani, mutta haluan rakentaa kolmiportaisen uran salibandyn parissa. Pelaaminen, valmentaminen ja markkinointi ovat kolme pilaria. Kaikkiin näihin olen yrittänyt saada kokemusta niin paljon kuin olen pystynyt muun muassa kurssien ja opintojen kautta. Urasuunnitelma on mielestäni todella tärkeä tehdä, jos haluaa pitkällä aikavälillä saada itsestään kaiken potentiaalin irti. Mielestäni tätä ei korosteta junioreille tarpeeksi. Kaikki ei ole vain treenaamisesta tai lahjoista kiinni, vaan myös elämän rakentaminen toimivaksi kokonaisuudeksi on tärkeää. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Teksti ja kuva:  Hannu Tuominen