Hannu Tuomisen Kesän siirtovonkaleet -juttusarja esittelee F-liigan miesten ja naisten sarjojen suven kiinnostavimmat pelaajasiirrot.
Lue myös: Päivittyvä lista: F-liigan miesten sarjan varmistuneet sopimukset
Lue myös: Päivittyvä lista: F-liigan naisten sarjan varmistuneet sopimukset
Siirto ei tullut salibandyväelle yllätyksenä, sillä jo etukäteen oli tiedossa, että porilainen lahjakkuus, Juuso Ahola, hamuaa isompiin ympyröihin. Uusi seurakin oli laji-ihmisillä tiedossa. Itse asiassa Nokian KrP ja Ahola tekivät sopimuksen jo vuosi sitten, mutta porilaisten nousu F-liigaan siirsi Juuson muuttoa Nokialle vuodella.
Mutta hyvä juurikin näin.
Ahola on hyvä esimerkki nuoresta pelaajasta, jonka kehityksen kannalta oli parempi pelata Divarissa ja F-liigassa isolla vastuulla isoja minuutteja kuin pelata jämäminuutteja liigan kärkijoukkueen nelosketjussa.
– Pelaaminen kehittää eniten. Oli hyvä, kun sain pelata liigassa isolla vastuulla. Koen olevani nyt paljon valmiimpi ja kokeneempi pelaaja. Näyttöjäkin on enemmän, toteaa Ahola.
Milloin ja miten siirto Nokialle syntyi?
– Oli muitakin vaihtoehtoja, mutta KrP:n kanssa löytyi nopeasti yhteisymmärrys ja oli helppo tehdä sopimus. Isänihän sen sopimuksen Nokian kanssa allekirjoitti, kun olin vielä silloin alaikäinen. Itse halusin kuitenkin niin, että jos Karhut nousee liigaan, niin pelaan vielä vuoden Porissa. Vaikka Karhut olisi viime kauden jälkeen säilynyt liigassa, olisin silti siirtynyt Nokialle. Valitettavasti tilanne on sellainen, että Porista pitää jossain vaiheessa lähteä, jos haluaa aikuisten maajoukkueeseen.
Vasta aikuisikään ehtinyt Ahola on sen verran lahjakas pelaaja, että hän olisi yltänyt jo viime kaudella pelaavaan kokoonpanoon missä tahansa liigajoukkueessa. Tämän todistavat viime kauden tilastotkin.
Harvoin pääsarjatasolla nähdään yhtä vakuuttavaa jälkeä tulokkaalta. Runkosarjan pörssiseiskan saldo (25+22) on sen verran kova tulos, että kyseessä on eräs liigan parhaimmista tulokaskausista.
Ahola edusti myös Suomea vuoden 2021 U19-ikäluokan MM-kisoissa, jossa Suomi sijoittui toiseksi.
Pori on ollut kotimaisen salibandyn väriläiskä ja länsirannikon ehdoton uranuurtaja sekä suunnannäyttäjä muille alueen seuroille. Jo SBS Porin aikana lajikulttuuri kesäharjoitteluineen oli muita seuroja edellä. Toisaalta matkan varrella on sattunut ja tapahtunut. Seuran nimi on vaihtunut turhankin tiuhaan. Ulkopuolisille nimenvaihdokset ovat olleet melkoista sekamelskaa.
Juuson isä Petri Ahola ehti pelata urallaan SBS Porissa ja FBT Porissa. Toisen polven salibandypelaaja Juuso pelasi divaria ja viime kaudella F-liigaa FBT Karhuissa, joka on Karhujen edustusjoukkue. Tai sitten nimi oli vain Karhut tai joku muu. Vain porilainen voi tietää. Olipa aikoinaan käytössä nimi Porin Salibandykarhutkin. Joka tapauksessa nykyistä seuraa ei pidä sekoittaa Porin Karhuihin, joka pelasi lätkää SM-sarjassa 1960-luvulla.
Miten arki sujuu nyt uudessa ympäristössä pelaamisen ohella?
– Muutin Tampereelle tyttöystäväni kanssa. Päiväni alkaa aamuharjoituksilla, jonka jälkeen menen muutamaksi tunniksi töihin. Päivä päättyy iltaharjoituksiin, eli salibandy edellä mennään.
Milloin suoritat armeijan?
– Ensi kesänä. Pyrin Urheilukouluun Santahaminaan.
Millaisen pelaajan Nokia saa Juuso Aholasta?
– Tosi monipuolisen, laiturin tai sentterin. Taistelevan pelaajan, joka tuo tulivoimaa.
Millaisin tavoittein lähdet uuteen kauteen uudessa seurassasi?
– Haluan pelata ottelun viimeisetkin ratkaisuhetket, kun siirrytään kahteen pelaavaan ketjuun. Siitä haluan jatkaa, mihin viime kaudella jäin eli haluan olla ratkaisija Nokiallakin. Tulevaisuuden tavoitteet ovat tietysti voittaa mestaruuksia ja yltää miesten maajoukkueeseen. KrP:ssä on hyviä esikuvia. Kun arkitekeminen on samalla tasolla kuin heillä, niin kehitystä tapahtuu varmasti.
Millaisia ajatuksia jäi tulokaskaudestasi?
– Ville Lastikka on tehnyt vain pari pistettä enemmän tulokaskaudellaan kuin minä.
Ahola oli pelaamassa kauden päätteeksi liigassa säilymisestä. Noutaja tuli porilaisille.
Harmittiko putoaminen, kun taskussasi oli jo liigasopimus Nokian kanssa?
– Moni on sitä kysynyt. Porin putoamisella oli minulle iso merkitys. Karhut on kasvattajaseurani ja olisi ollut hienoa palata Poriin pelaamaan vieraspeliasu ylläni. Kyllä, putoaminen harmitti tosi paljon. Karhuilla on aina paikka sydämessäni.
Nokian KrP (Nokian Kristityt Palloilijat) sai alkunsa aikoinaan seurakuntakerhosta. Nousu ylöspäin oli nopea, mutta seuran juniorityö oli vaatimatonta. Kesti pitkään ennen kuin ensimmäinen oma kasvatti pelasi liigapelin KrP:n joukkueessa. Kuilun partaalla käymisen jälkeen alkoi hidas, mutta lopulta onnistunut prosessi. KrP:stä on tullut pudotuspelien vakiojoukkue ja yksi Tampereen Classicin kovimmista haastajista.
Yksi ratkaiseva palanen on kuitenkin puuttunut. Se voisi ehkä olla porilainen Juuso Ahola. Ainakin KrP.n uudella päävalmentaja Janne Kainulaisella on uskoa siihen.
Koetko, että Ahola voisi olla se puuttuva palanen, millä sarjakärki tavoitetaan?
– KrP:lle iso kiitos, että olemme saaneet Juuson kaltaisen pelaajan auttamaan joukkuettamme kohti uusia tavoitteita. Juuso ja muut uudet laadukkaat hankinnat tuskin ainakaan heikentävät saumojamme saavuttaa tavoitteita.
Miksi KrP oli alun perin kiinnostunut hankkimaan Aholan joukkueeseen?
– Kaikki liigaseurat olivat Aholan perässä, joten kiinnostus nuoren lupauksen suhteen ei KrP:n suunnaltakaan ollut yllättävää.
Mitä erityisesti odotat häneltä ensi kaudella?
– Odotan, että Juuso on kentällä ja sen ulkopuolella oma itsensä. Mitään ihmeitä hänen ei tarvitse esittää. Odotan kovasti, että hän jatkaa määrätietoista harjoittelua ja laadukas ympäristömme varmasti tukee Juuson kehitystä. Ympärillä on loistavia urheilijoita, joista imeä oppia.
Millaista roolia olisi mahdollisesti otettavissa?
– Aholan rooli on varmasti erilainen kuin Karhuissa, koska siellä hän tottui jo kannattelemaan joukkuettaan reppuselässä, mikä ei ole missään tapauksessa huono asia. Meillä hän saa kasvaa rauhassa ja kehittää itseään kohti maailman huippua, jonne hän varmasti joku päivä vielä nousee kovan harjoitusasenteensa avulla.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Jyri Hömmö ja Anssi Koskinen
