Valte Karvosen salibandyura jatkuu nousukiidossa. Neljän OLS-kauden ja Sveitsiin suuntautuneen yllätyspestin jälkeen ovat vuorossa pelit F-liigan mestariehdokas Nokian KrP:n paidassa.
– Vahva ajatus oli ollut tehdä vuoden keikka Sveitsiin, ja sinne lähtö oli hyvä ratkaisu ja paikka käydä kokeilemassa uutta. Kun sitten Nokialta osoitettiin kiinnostusta, oli helppo tehdä päätös paluusta. Kun tämmöinen paikka aukesi, ei vastausta tarvinnut kauaa miettiä, Valte Karvonen muistelee ja arvioi, että KrP saa hänestä klassisen sentterin.
– Mitään ihmeellisiä erityisominaisuuksia ei taida olla, kun en osaa muuta kuin pelata. Nokialla on hieno tilanne, kun on mahdollisuus harjoitella kahdesti päivässä ja siinä on iso ero aikaisempiin seuroihini. Oulussa harjoiteltiin aamulla kerran viikossa, mutta täällä on paljon pelaajia, jotka pystyvät panostamaan salibandyyn, ja se näkyy niin määrässä ja laadussa kuin tekemisen intensiteetissäkin. Kovalla temmolla mennään koko ajan, ja kovaa on saanut mennä, että pysyy mukana. Siinä onkin itsellenikin seuraava haaste.
Nokian KrP:n edelliset neljä kautta ovat tuottaneet kaksi hopeaa ja kaksi pronssia, mutta se kirkkain on F-liigassa vielä saavuttamatta. Joukkueen tulevan kauden tavoitetta ei siis liene vaikea arvata. Hyökkääjävahvistus Valte Karvonen ei kuitenkaan lähde hakkaamaan itselleen kiveen piste- tai muita tarkkoja tavoitteita.
– Ennen kaikkea haluan ensin löytää oman paikkani uudessa ympäristössä, kun olen urallani jo nähnyt, että se ei aina ole simppeliä. Haluan päästä mukaan joukkueen tekemiseen, ja kun tekee joka päivä asiat hyvin, todennäköisemmin pelaa hyvin ja hyviä asioita seuraa. Olen ollut jo lähellä maajoukkuerinkiä, ja edelleen jos tekee jutut oikein ja onnistuu peleissä, asioita voi tapahtua.
Valte Karvosen kesä on ollut paitsi salibandya, myös jo Sveitsissä pääsykokeisiin valmistautumista, ja tulostakin tuli: Paikka opiskelemaan psykologiaa avautui Oulusta pois muuttaneelle – Oulun yliopistossa.
– Tein hommia ja onnikin kävi, ja opiskelu alkaa tuossa kuukauden päästä. Kun asuinpaikka on nyt Nokialla, opiskelu tapahtuu osaksi etänä mutta varmaan tulee myös tilanteita, että pitää olla paikalla Oulussa.
Salibandyn suurseurojen juniorimyllyt työntävät joka kausi tyrkylle pelaajia, joista jotkut lyövät itsensä läpi liigatasolle, mutta useimpien uran kohokohdiksi jäävät juniorimitalit. Valte Karvosen nousu lajin eliittiin on kuitenkin ollut mahdollisimman toisenlainen.
– Keväällä 2018 kun pääsin intistä, aloitin syksyllä salibandyn pelaamisen SSRA:n kakkosdivisioonan joukkueessa. Sitä ennen en ollut ollut minkään ohjatun kilpaurheilun parissa. Kavereiden kanssa vain oli pelattu päivät pitkät kaikenlaisia pallopelejä. Yhden kauden jälkeen soitti Lipsasen Jani OLS:sta, ja siirryin 2019 sitten sinne pelaamaan. Lipsanen antoi heti paljon luottoa ja antoi myös paljon virheitä anteeksi ja mahdollisuuden maksella rauhassa oppirahoja. Yksi kausi Lipsasen ja kolme Naumasen Harrin komennossa OLS:ssa opettivat todella paljon.
Heti ensimmäisellä kaudella räpsyi 13 tehopistettä ja toisella jo 25 ottelussa 28 täppää. Sitten tuli kuitenkin muistutus kuolevaisuudesta.
– Toisen liigakauden jälkeen iski ylikunto eli ylirasitustila, josta toipumisessa meni pitkään. Vasta joulukuun lopulla tai tammikuussa palasin taas peleille ja kunto oli huono. Se oli kova koulu ja muistutus siitä, miten asiat urheilussa eivät aina ole ruusuilla tanssimista, Karvonen miettii.
Sillä kaudella eli 2021-2022 nuorukainen pystyi kokoonpanoon kahdeksaan liigapeliin, joissa syntyi maali ja kaksi syöttöpistettä. Seuraavalla kaudella Karvonen sitten urakoikin jo 30 runkosarja- ja kaikki OLS:n neljä pudotuspeliottelua, ja tehoja napsui niissä 32 ja kuusi pistettä. Jatkosopimus Ouluun oli jo allekirjoitettuna, kunnes soitto Sveitsistä muutti tilanteen.
– Ruotsalaisen Jukka soitti Sveitsistä, ja monen asian summana päädyin siirtymään Floorball Thurgaun väreihin. Oli halu nähdä uutta ympäristöä ja päästä kokemaan uusia ärsykkeitä. Siviiliasiatkin olivat lähtemiseen sopivalla mallilla, Sveitsissä pääsisi pelaamaan amatöörin sijasta puoliammattilaisena ja odotukset ulkomaalaispelaajaa kohtaan olisivat myös isot, mikä teki haasteesta mielenkiintoisen. Alussa oli uudessa ympäristössä pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta kevät oli sitten jo mahtava kokemus ja hurmosta, kun Thurgaun ja oma peli kulkivat ja pudotettiin runkosarjan ykkönen viidessä ottelussa.
HC Rychenbergin kaatanut Thurgau pisti koville myös maan mahtiseura SV Wiler-Ersigenin, joka oli kuitenkin lopulta vahvempi otteluin 4-2.
Paluumuuton kotimaahan jälkeen on ollut aikaa valmistautua niin opintoihin kuin F-liigakauteenkin.
– Isompia matkoja tai muuta ohjelmaa ei kesällä ole ollut, pari mökki- ja yksi kalareissu vain. On mukava saada olla nyt ihan vain kotona, kun Sveitsissä sai reissata ihan riittävästä, Valte Karvonen muistuttaa.
Kuvat: Markus Aeschimann/Swiss Unihockey ja Esa Jokinen
