Kaksi kertaa peräkkäin niukasti F-liigan hopealle jäänyt Classic saa takalinjoilleen kovan vahvistuksen, kun Olli Laine vaihtaa TPS:n mustavalkoiset värit ”Familyn” hempeämpiin.
– Palloseurasta on superhienoja muistoja aina juniorivuosista kymmenen vuotta yritettyyn mestaruuteen saakka, suorastaan TPS-ikoniksi hyvin perustein kutsuttu Laine vastaa ensimmäisen kysymykseen.
– Ehkä täydellisessä maailmassa olisi saanut siellä hakea kaikkia tavoitteitaan mutta tässä kohdin uraa tämä oli paras vaihtoehto. Oli mietittävä, haluaako haastaa itseään ja kehittyä maksimaalisesti vai pelatako sitten aina Turussa, ja tämä oli paras ratkaisu nyt kun työt ja muut sen mahdollistivat ja kaipasin vielä hiukan lisää motivaatiota.
Classic ja sen väki olivat Olli Laineelle valmiiksi niin tuttuja, että siirron järjestelyihin ei tarvittu agenttitoimistoa tai muita välikäsiä.
– Siellä on niin paljon tuttuja pelikavereita, että ihan omalla naamalla ja nimellä oltiin yhteydessä. Classic oli ilmaissut kiinnostuksensa jo muutamana vuonna, ja nyt oli oikea hetki. Eri vaihtoehtoja miettiessä tuli aika nopeasti fiilis, että oikea vaihtoehto on tämä. Käytännön tasolla edessä on hybridiratkaisu eli postiosoite pysyy Turussa, jossa omistusasunto ja työpaikka ovat, mutta Tampereelle on mahdollisuus jäädä aina sen mukaan miten urheilu vaatii.
Täysammattilaisuus on salibandyssa harvinainen mahdollisuus edes kaikkein parhaille, ja Olli Laineenkin viikot ovat olleet pelaamisen ja siviilityön yhdistelmä.
– Laskurahoitukseen liittyvää finanssipuolta olen tehnyt jo kaksi ja puoli vuotta Noja Rahoituksessa, joka on ollut superhyvä työnantaja antaen mahdollisuuden urheilun ja työn yhdistämiseen. Olen saanut luoda siviiliuraa ympäristössä, jossa kannustetaan ja ymmärretään myös urheilun vaatimukset.
Ensivaikutelmat harjoittelusta Classicissa on jo hankittu, ja ne ovat olleet erittäin myönteiset.
– Viime kausi venyi heillä aika pitkälle, ja hetken sain tehdä itsekseni hommia ensi kauteen valmistautumisessa, mutta kesäkuun alusta pääsin tutustumaan joukkueeseen ja tutustumaan kavereihin, joista suurin osa toki olikin jo tuttuja maajoukkueesta tai aina junnuvuosilta asti. Joukkueharjoittelua tehtiin jo maajoukkueleiriin saakka, ja sain huomata, että lajissa mentiin kovaa ja osaamista löytyy. ”Faija” Haapalainen onkin tuttu jo maajoukkuetapahtumista ja ”Amu” Ahonen talenttileireiltä saakka. ”Juhiksen” [päävalmentaja Juha Kivilehto] kanssa on kohdattu kaukalossa läheltäkin kunnioitus kuitenkin aina säilyttäen, ja on jo huomattu, että meillä on sama näkemys ja sävel pelaamisesta, Olli Laine kiittää.
Alkavan kauden tavoitteita ei tarvitse kauaa miettiä.
– Mestaruus totta kai. Itsellä on pari viime kautta katkennut kesken puolivälierissä, mihin haluan henkilökohtaisesti muutoksen, ja Classicilla on vielä kirkkaana mielessä pari kirpeää game sevenin tappiota. Pitemmällä tähtäimellä maajoukkue on itselleni ollut totta kai jo muutaman vuoden tavoitteena, aina välillä on päässyt vähän haistelemaan ja kotikisat Tampereella houkuttavat todella paljon. Töitä on tehty asian eteen, työnteko jatkuu, ja uskon, että saan vielä tarvittavaa apua, että pystyn breikkaamaan sinnekin.
Harjoittelun ja siviilitöiden jälkeen ei vapaa-aikaa jää rajattomasti, mutta kesästä ehtii Olli Lainekin nauttia.
– Reissussa etelässä ehdittiinkin jo käydä lataamassa niitä marraskuun pimeydessä tärkeitä lämpöä ja aurinkoa, ja nyt nautitaan vain kesästä kavereiden näkemisen ja kalastuksen merkeissä. Kyllä muutakin kuin töitä ja treeniä tarvitaan.
Katso myös: MUUTTOHAUKAT 2025
Kuvat: Esa Jokinen, Classic ja Anssi Koskinen
