Uutiset

Indiansin Miikka Kareinen avoimena henkisen puolen haasteista: ”Vuonna 2020 ei tarvitse enää hävetä”

Indiansin Miikka Kareinen nostaa esille tuoreessa Indiansin Heimokatsaus-jaksossa tärkeän puheenaiheen: urheilijoiden henkisen jaksamisen.

Puolustaja tietää itse, mistä puhuu. Kareinen kertoi avoimesti alkuvuodesta 2019 masennuksestaan.

Indians-nimi kertoo saaneensa vain hyvää palautetta tärkeästä ulostulostaan.

– Mietin silloin, että jos joku saa tästä apua, se on sen arvoista, vaikka itseä jännittikin oman tarinan kertominen. Mutta uskoin, että siitä voi olla todella iso apu jollekin, Kareinen muistelee.

Kareisen kohdalla juuri puhuminen auttoi. Hän kannustaakin samassa tilanteessa olevia käymään tilanteettaan läpi rohkeasti.

– Kaikilla ei ole mahdollisuutta ammattiapuun, mutta jollekin läheiselle ystävälle voi avata niitä asioita. Henkisissä haasteista usein kyse voi olla pienestä jutussa, joka saattaa kasvaa pään sisällä isoksi asiaksi, jos et pääse purkamaan sitä ja juttelemaan muille.

– Matalan kynnyksen puhuminen ja häpeän tunteen voittaminen ovat varmasti ne tärkeimmät jutut. Nämä ovat asioita, joita ei tarvitse enää vuonna 2020 hävetä.

”Kentällä pitää olla kova”

Urheilijoiden henkisen puolen haasteista puhuminen ei ole aina helpoin juttu. Urheilumaailma on luonteensa vuoksi raadollinen ympäristö.

Tämän myös Kareinen nostaa esille.

– Kentällä pitää olla todella varma itsestään, jos haluaa pärjätä. Ei voi epäröidä yhtään. Pitää olla kova. Mutta kaukalon ja sen ulkopuolisen elämän erottaminen olisi todella tärkeää. Jos jollain on haastavaa kentän ulkopuolella, se ei ole mikään häpeä.

Omalla kohdalla apu löytyi läheltä. Kareinen uskoo, että joukkueurheilulla oli iso rooli omassa toipumisessaan.

– Mun pelikaverin äiti huomasi ensimmäisenä, ettei nyt kaikki ole ihan hyvin. Hänelle menee iso kiitos. Hän oli tukena koko mun masennusajan ja osasi kysellä jaksamista sekä ohjata oikealle ammatti-ihmiselle. Samoin perheellä ja joukkueella oli iso merkitys.

– Pitää lähettää iso kiitos myös Erän suuntaan silloiselle joukkueelle. Olin joulukuusta helmikuuhun kokonaan poissa. Kun palasin joukkueen matkaan, meinasin sanoa faijalle vikoissa liikennevaloissa, että käännytään takaisin. En pysty tähän. Mutta kun pääsin hallille, oli kokemus ihan erilainen kuin odotin. Kaikki ottivat avosylin vastaan ja olivat todella iloisia siitä, että tulisin mukaan.

Katso koko Heimokatsauksen haastattelu ylhäältä.