Persoonat esille -juttusarja esittelee jokaisesta F-liigan playoff-joukkueesta yhden kiinnostavan nimen.
Kiirettä pitää. Isä Antti ja äiti Annele Valtola ovat vuosien ajan kiirehtineet hallista toiseen. Vanhemmat ovat olleet tiiviisti mukana omien lastensa urheiluharrastuksissa. Perheen lapset, Ulla, Olli ja Kalle, ovat harrastaneet mailapelejä lapsesta saakka. Kuljeta, kannusta ja kustanna eli vanhempien panostus lastensa urheiluun on realisoitunut myös menestyksenä.
Valtolan perheen mailataiturit ovat tulleet tutuiksi, ei pelkästään turkulaista urheiluelämää seuraaville, vaan laajemminkin. Ulla, perheen nuorimmainen, on yltänyt jo mukaan maajoukkuetoimintaan. Ei kahta sanaa etteikö FBC Loiston taiturimainen liigapelaaja olisi tulevaisuudessa naisten maajoukkueen vakiokasvo.
Isoveli Kalle eteni jääkiekossa TPS:n juniorijoukkueiden kautta liigapelaajaksi. Siinä välissä Kalle ehti pelata myös TUTO Hockeyn Mestis-joukkueessa. Hän sai totutella pitämään ottelusta toiseen pistenikkarille tarkoitettua kultaista kypärää. Nyt Kalle jatkaa kiekkouraansa Keski-Euroopan kaukaloissa.
Nuorempi Olli on seurannut isoveljensä jalanjälkiä. Kallen tavoin Olli kävi läpi TPS:n nuoremmat ikäluokat ollen aikoinaan seuran A-juniorijoukkueen kantavia voimia. Nyt hänkin hakee uralleen nostetta Mestiksestä.
Pikkusisko Ullan lajeiksi valikoituivat salibandy sekä jalkapallo. Kesät menivät ÅIFK:ssa jalkapalloa harrastaen. Talvet salibandyä pelaten. FBC Loiston useissa eri ikäluokissa pelannut Valtola on komeillut aina salibandyn pistepörssin kärkipaikoilla. Nuoremmissa ikäluokissa on tullut useampi salibandyn Suomen mestaruuskin, useammin kuin monella muulla.
Vanhempien rooli Valtolan lasten urheiluharrastuksen tukemisessa on ollut merkittävä. Tällä hetkellä äiti Annele toimii Loiston liigajoukkueen joukkueenjohtajana. Isä Antti on tuttu näky muun muassa kameran takana hänen kuvatessaan Loiston kotiotteluita. Hän on tehnyt pitkän uran myös TPS Juniorijääkiekko ry:n hallituksessa.
Kysytään äidiltä, mistä lasten poikkeuksellinen urheiluinnostus on saanut alkunsa?
– Yksikään ei ole lapsesta lähtien ohittanut palloa potkaisematta sitä. Meidän lapsia ei todellakaan tarvinnut patistaa liikkumaan. Motivaatio on ollut aina niin kova, että aikaiset aamuherätyksetkään eivät ole olleet ongelma.
Ulla valitsi jääkiekon sijaan salibandyn.
– Kun isoveljetkin pelasivat jääkiekkoa, niin Ullakin olisi halunnut valita sen jalkapallon lisäksi. Itse ehdotin salibandyn kokeilemista. Ulla onkin Loiston alkuperäisiä pelaajia. Itse olen ollut lasteni joukkueiden joukkueenjohtajana jo kuusitoista vuotta. Loistossa koen olevani osa mukavaa joukkuetta. Joukkuehenki on erittäin hyvä.
Ullasta on sanottu, että hän on rämäpää, joka ei pelkää ketään. Hän on nuorempana pystynyt pelaamaan omanikäistensä poikien kanssa. Isoveljet ovat tarjonneet haastetta.
– Pitää paikkansa. Ulla on rämäpää, kiitos isoveljien. Perheen autotalli oli tyhjennetty autoa myöten, jotta lapset ovat päässeet sisälle pelaamaan. Ulla ei ole arka, vaan on joutunut kilpailemaan isoveljiensä kanssa. Välillä tultiin itkien sisälle. Sisaruksien välillä on ollut pienestä pitäen kova kilpailu.
Perheen 18-vuotias abiturientti on elänyt vuoden kiireisintä aikaa. Koronakurimuksen keskellä valmistauduttiin etänä kotona ylioppilaskirjoituksiin ja samalla myös F-liigan pudotuspeleihin. Nyt kirjoitukset ovat ohi ja Loiston osalta kausi päättyi puolivälieriin.
Valtolan opinahjo on ollut Kerttulin urheilulukio. Samaa koulua käyvät useat muutkin Loiston pelaajista. Opiskelun ohessa on ollut tarjolla paljon lajiharjoitusta.
– Onhan se välillä ollut raskastakin, mutta minusta on hyvä, kun opiskelun lisäksi on ollut muutakin. Tavoitteellisen urheilun yhdistäminen opintoihin on urheiluakatemiassa helpompaa kuin tavallisessa koulussa. Suoritan lukion normaaliajassa eli kolmessa vuodessa. Ajatus on, että pidän lukion jälkeen välivuoden, jotta voin harkita rauhassa, mitä haluan tulevaisuudessa.
FBC Loisto pelaa valmentaja Matti Pienihäkkisen laatimalla rohkealla taktiikalla. Joukkue pyrkii etenemään nopeilla siirroilla kohti vastustajan maalia. Turkulaisten vauhdikkaan pallollisen pelin mahdollistaa pelaajien henkilökohtainen taitotaso. Taktiikkaa ja taitoa on hiottu juniorisarjoista alkaen. Alemmilla sarjatasoilla opittua ja hyväksi todettua pelitapaa ei ole haluttu muuttaa liigassakaan.
– Tykkään tosi paljon siitä taktiikasta. Se sopii minulle. Ei ole koskaan tarvinnut miettiä epäonnistumista. Niinpä ei jännitä, kun saa pelata rohkeasti.
Valtola voi pelata useaa eri pelipaikkaa.
– Maajoukkueessa olen ollut puolustajana. Loistossa pelipaikka riippuu myös vastustajasta. Olen pelannut usein myös hyökkääjänä. Jos olen puolustaja, minulla on lupa nousta hyökkäykseen.
Loisto voitti Suomen cupin. Oli mielenkiintoista nähdä, millaisen kipinän cup-pokaali antoi Loistolle pudotuspeleihin.
– Voitto nostatti paljon joukkueen itseluottamusta, etenkin, kun meillä oli vuodenvaihteessa huonompi jakso.
Usein tulee esiin, että Loistossa on hyvä joukkuehenki. Mihin se perustuu?
– Isoksi osaksi siitä, kun olemme lähes samanikäisiä ja samanhenkisiä. Vietämme myös vapaa-ajalla paljon aikaa yhdessä.
Loiston valmentaja Pienihäkkinen tuntee luottopelaajansa hyvin. Kysytäänpä häneltä, millainen Ulla on pelaajana, ihmisenä ja valmennettavana. Mitkä ovat hänen vahvuutensa ja mitä pitäisi vielä kehittää? Millainen tulevaisuus Ullalla olisi edessään?
– Ulla on todella taitava pelaaja ja uskaltaa pelata myös pieniin tiloihin syötöillä tai itse jalalla. Ei anna senttiäkään periksi peleissä ja tekee kaikkensa joukkueensa eteen. Todella voitontahtoinen ja on useana vuonna junnusarjoissakin kevään peleissä pelannut kauden parhaat pelinsä.
– Ulla on aamu-uninen, mutta herättyään iloinen ja mukava veijari joukkueessamme.
– Ulla on loistava valmennettava, varsinkin kun hänellä menee joukkueen etu aina hänen omien tehopisteidensä edelle. Suurin haaste on varmaan siinä, että Ulla ei ole todellakaan helpoin ”pelikirjavalmennettava”. Toisaalta se on rikkauskin. Lisäksi vuosien varrella on muutaman kerran saanut muistuttaa, että treeneihin kun saa saman sykkeen kuin peleihin, niin kehitys on vielä kovempaa.
– Tulevaisuus näyttää varmasti hyvältä, jos saa terveenä treenata ja pelata. Ullalla on mahdollisuuden avaimet käsissään. Toki hommiakin vielä varmasti on, että lukko löytyy.
Näin Valtola itse vastasi hänelle tehtyihin kysymyksiin.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Minulla on nyt seitsemän Suomen mestaruutta. Niistä ensimmäinen, C-tyttöjen mestaruus, on ikimuistoisin. Toinen hieno hetki on ollut ensimmäinen U19-maaottelu. Kolmas on Suomen cupin voitto.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Divarissa jäimme pisteen päähän liigapaikasta. Se tarkoitti silloin sitä, että ei ollut kahteen kauteen mahdollista nousta korkeimmalle sarjatasolle. Toinen on putoaminen pudotuspeleissä Classicia vastaan.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Nopeus ja pelirohkeus pallon kanssa. Puolustamista ja maalintekoa pitää kehittää.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Ella Alanko.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– Fysiikka- ja voimatreenit.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Olen harrastanut monta vuotta meripartiota.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Voittaa maailmanmestaruus. Haluaisin jossain vaiheessa pelata ulkomailla.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Ville Vuorinen, Juhani Järvenpää
