ÅIF pärjääminen F-liigassa ei jää kiinni maalivahdeista. Johanna Järvinen ja Elsa Pulkkinen saivat kilpailijakseen peliajasta vielä 2002 syntyneen Helmi Rauhalan, joka siirtyi Sipooseen liigasta pudonneesta Helsinki Unitedista.
Viime ja toissa kaudella yhteensä 29 liigaottelua Helsinki Unitedin paidassa kirjauttanut ja kelpo torjuntaprosentin 82,88 napsinut Helmi Rauhala teki itse asiassa liigadebyyttinsä kaudella 2019-2020 juurikin ÅIF:ssä. Ja erikoisesti. Tolppien välissä aloittanut Laura Karppinen passitettiin kolme ja puoli minuuttia ennen ottelun loppua kärsimään isoa rangaistusta, ja juniori Rauhala kipaisi maalin suulle. Vastustaja LoSB:n ainoa laukaus tarttui, ja toiseen päähän tyhjiin tehty maali sinetöi ÅIF:n 5–2-kotivoiton.
Mutta ei mennä tapahtumien edelle. Kaikki alkoi, kuten monen muunkin salibandyhuipun matka, seurakunnan sählykerhosta.
– Sinne halusin, ja kun kukaan muu ei halunnut pukea haisevia maalivahdin kamoja, ne päätyivät minulle. Seuraavaksi halusinkin jo omat varusteet, ja vuorossa olivat pelit Westend Indiansissa.
Ura oli alkanut. Kaudella 2011-2012 ilmestyi Helmi Rauhalan nimi seurahistoriaan, kun hän pokkasi F-tytöt Black -ryhmän Vuoden joukkuepelaajan palkinnon.
– Sitten perusti Tapsa Hämeen-Anttila Northern Starsin, ja junnuvuodet kuluivatkin aika lailla siellä. Sieltä pelattiin aika paljon rinnakkaisedustuksilla eri seuroissa, ja ÅIF:n kanssa synkkasi ja siellä tuli tosiaan liigadebyyttiä parin pelin verran. Helsinki Unitedissa sitten Martikaisen Sami tykkäsi otteistani, tarjosi jatkosopparia ja jäin sinne. Joukkueessa oli alun perin kolme maalivahtia, joista kuitenkin kaksi loukkaantui, yksi mahdollisuuteni kasvoi lisämahdollisuuksiksi ja joukkue otti niin hienosti vastaan, että oli helppo jäädä mukaan.
Vielä keväällä 2022 Helsinki United ja Helmi Rauhala pelasivat pudotuspelikarsintaa SSRA:ta vastaan, mutta viime kausi oli mollivoittoinen päättyen lopulta putoamiseen.
– Kuten tuloksista näkee, ei ollut helppo kausi ja joukkue oli vaihtunut paljon. Oma peli kulki kohtalaisesti, kun meillä oli kuitenkin törkeän hyvä joukkue joukkuehenki ja minulla kaksi hyvää kassaria rinnalla tukemassa. F-liigan B-lohko oli minulle huikean hyvä ja juuri sopiva paikka kehittyä maalivahtina.
Nyt ovat edessä pelit tutussa ÅIF:ssä ja yksilohkoiseksi palanneessa F-liigassa.
– ÅIF:ssakin vaihtuvuus on suuri ja paljon uusia pelaajia. HU:stakin tuli pari tuttua, ja uskon, että meillä on nyt tiiviimpi ja liigavalmiimpi kokoonpano, Helmi Rauhala kertoo.
– Joukkueena ei ole vielä asetettu tavoitteita, mutta voin kuvitella, että liigan kärki menee omaa vauhtiaan ja saa nähdä, miten sen takana menee. Omalta osaltani haluan ainakin antaa jokaisessa pelaamassani pelissä omalle joukkueelle mahdollisuuden voittaa. Meillä on Johanna Järvisen ja Elsa Pulkkisen myötä törkeän kova maalivahtikolmikko, ja pienestä asti olen halunnut vain tehdä parhaani ja katsoa, missä sitten ollaan. Voitontahto itselläni ainakin on kova, ja liigassa pelaaminen antaa tarmoa ja energiaa.
Kesäharjoittelu on myös Sipoossa ollut sen mukaista, että ÅIF aikoo pelata F-liigan vaatimalla tasolla.
– Kesän alussa on ollut yleensä yksi lepopäivä viikossa, yksi pelkkä fysiikkaharjoitus, muuten fysiikan ja lajin yhdistelmiä ja sitten pari omatoimista. Omatoimijaksolle on Kettusen Aake tehnyt meillä veskareille ohjelmat, jotka painottavat corea ja peruskuntoa. Yksi lepopäivä viikkoon mahtuu.
Matkailu tai muu lomailu jäävät Helmi Rauhalan kesässä 2023 vähiin.
– Treenaamisen lisäksi ohjelmassa on ulkoduuneja Espoon kaupungilla eli rahankeruuta syksyllä Helsingissä alkavia kasvatustieteen opintoja varten. Jo aikaisemmin olen ollut koulussa töissä, ja kokemusta on myös juniorien valmentamisesta. Norssissa minulla oli ohjattavana oma pieni veskariporukka, ja pienten veskarien innon näkeminen antoi lisäenergiaa omaankin pelaamiseen, tuleva opettaja iloitsee.
Teksti: Mika Hilska
Kuvat: Juhani Järvenpää
