F-liigan joulun #kuumalinja -sarjassa nostetaan esille pelaajien tunnelmia syyskaudesta sekä tulevasta joulusta. Joulukuun 29 haastattelun juttusarjassa nostetaan esille yksi nimi jokaisesta joukkueesta.
OLS:n riveistä löytyy kesken kauden sopimuksen tehnyt tuttu paluumuuttaja Juho Sorri.
Mikä sai pallotaiturin palaamaan liigavauhtiin? Entä miltä uuden OLS:n pelityyli on maistunut? Otimme muun muassa näistä asioista selvää.
Moro Juho! Itselläsi on alkanut uusi projekti OLS:in kanssa. Mikä maku syksystä on jäänyt?
– Ihan hyvä henkilökohtaisesti. Se on aina vähän eri tunne, kun pelaa kasvattiseurassa. Olen nauttinut kyllä, vaikka joukkueena onkin tullut myös harmittavia pistemenetyksiä.
Onko paluu kotiin vastannut odotuksia?
– Kieltämättä itselläni ei ollut edes mitään odotuksia. Paluu kentille nousi puheeksi ensimmäisen kerran jo kauden käynnistyttyä. Silloin pohdittiin paluuta, kun koulu siirtyi etäopetukseen. Mutta se siitä realisoitui aika nopeasti.
Mikä oli suurin syy, joka sai juuri nyt tarttumaan paluuseen?
– Isoin juttu oli varmasti se, että tunsin palon pelaamista kohtaan syttyneen jälleen. Tutussa nutussa kun oli mahdollisuus pelata, halusin antaa itselleni saumat pelata liigassa.
Olet saanut heti onnistumisia ja tehoja – onko ollut helppo palata liigavauhtiin?
– Koko kesänä en vetänyt ollenkaan lajitreenejä, siihen nähden on päässyt ihan hyvin mukaan. Toki vieläkään ei tunnu aina, että olisi ihan täysin siinä kunnossa, kun aikanaan on ollut. Nyt on saanut virheidenkin kautta hakea sen vanhan tatsin päälle.
Paluu tositoimiin vaatii varmasti tosiaan pitkää pinnaa. Onko helppo olla kärsivällinen?
– Ei todellakaan! Sitä on tottunut olemaan aina pelatessa isossa roolissa, joten usein on ollut vaikea antaa anteeksi itselleen virheitä ja huonompia pelejä. Mutta yritetään olla myös armollisia itselleen.
Miltä se liigavauhti on muuten tuntunut?
– Kyllä se on hieno pelata korkeimmalla sarjatasolla. Nämä ovat kivoja pelejä. Tämä tempo ja vauhti sopii kyllä itselleni.
Teidän matseissa sattuu ja tapahtuu, kun OLS pelaa nykyisin iloista ja railakasta salibandya – miltä se tuntuu?
– Kun itse pelasin OLS:ssa, pelattiin pitkälti puolustaen ja koitettiin melkein tappaa peli. Nyt OLS on melkoisen erilainen, mutta itse ainakin hyökkääjänä tykkään tästä hyökkäävämmästä OLS:sta. Välillä peli menee liikaa siihen, että sattuu ja tapahtuu. Mutta se on osa prosessia – hiljalleen mennään parempaan. Tämä on selvästi oikea suunta.
– Meillä ei ole vielä ihan rutiinia hyökkäyspeliin. Välillä tulee pätkiä, jossa voitto on luisunut pienellä marginaalilla kädestä. Se pitää saada vielä kuntoon.
Runkosarja puolessa välissä – millä mielin kevään toiselle puoliskolle?
– Ihan ensimmäinen tavoite on saada voittamisen rutiinia. Että pystytään kääntämään tiukat pelit voitoiksi, etteivät ne kääntyisi aina niukoiksi tappioiksi. LASB-peli oli tästä hyvä esimerkki – pelattiin mainiosti, muttei oikein vaan osattu kääntää sitä peliä voitoksi. Kun nämä pelit saadaan käännettyä, alkaa pisteitäkin ropista ja se pudotuspeliviivakin lähenee.
Suurta yleisöä kiinnostaa aina seurattavat pelaajat. Nouseeko sinulle mieleen yksittäistä nimeä, joka on tehnyt syksyn aikana vaikutuksen otteillaan?
– Nousee heti mieleen Valte Karvonen. Siinä on taitoa ja peliälyä vaikka muille jakaa. Siinä on ehdottomasti sellainen pelaaja, jota kannattaa seurata meidän peleissä.
Mites vastustajista? Löytyykö F-liigasta pelaajaa, joka on jäänyt mieleen?
– Kyllä tuo itselleni tuttu Rasmus Kainulainen on viihdyttävä pelaaja. Jos pitäisi jotain yhtä nimeä seurata, häntä on viihdyttävä katsella ja näköjään pörssejäkin tulee kovaa tahtia.
Mikä on ollut koronasyksyn ykkösviihdyke?
– TV-sarjat toimii mulle parhaiten. Kouluhommat ja treenit vie aikansa, mutta sen ohella tv-sarjat vie mennessään. Tänä syksynä The Wire on kova, sitä olen katsellut läpi jo toista kertaa.
Mitä suunnitelmia joululle?
– Lähiperheen kanssa joulunviettoon. Sen ohella ei ole oikeastaan koskaan sen suurempaa suunnitelmaa.
Mitäs toivot joululahjaksi?
– Jos parit villasukat saisi, se olisi kiva.
Mitä joulupukki voisi tuoda OLS:in jengille lahjaksi?
– Joulupukki voisi tuoda voittamisen rutiinia – ja Karvosen Valtelle pari lisäkiloa elopainoa.
Joulun ykkösherkku?
– Kyllä se on kinkku. Olen suolaisen ystävä, ei taida olla kinkun voittanutta.
Mistä kevät 2021 muistetaan?
– Sanotaan, että OLS:n pleijarimöläytyksestä ja koronan hellittämisestä.
Artikkelikuva: Anssi Koskinen
