Persoonat esille -juttusarja esittelee jokaisesta F-liigan playoff-joukkueesta yhden kiinnostavan nimen.
– Halooo…Krooh. Krooh…Puhelimeen vastaa unenpöpperöisen nuorukaisen ääni. Kello on jo kymmenen aamulla, mutta ajattelemattoman toimittajan puhelinsoitto saattaa sittenkin tulla liian aikaisin. EräViikinkejä edustava 17-vuotias Cira Virta on päässyt kotipeittojensa alle vasta aamukuudelta.
Takana on tunteja kestänyt bussimatka Oulusta takaisin pääkaupunkiseudulle. Erityistä on se, että nyt eletään keskellä viikkoa. Amatöörilajissa satojen kilometrien vieraspelimatkat arkipäivänä ovat äärimmäisen raskaita. Kyse ei ole pelkästään fyysisestä rasittavuudesta, vaan monelle se merkitsee myös pakollisia käytännön järjestelyjä, pahimmillaan palkatonta poissaoloa työpaikaltaan.
Ciran kokemus on tuttu useille salibandyn liigapelaajille. B-juniori-ikäinen elämänsä ensimmäisiä liigan pudotuspelejä pelannut nuorukainen ja EräViikingit kohtasivat tylysti amatöörisarjan arjen realiteetit. ErVi kohtasi Rankat Ankat pudotuspeleissä. Yksi vieraspelimatka osui keskelle viikkoa.
– Jokainen pelaaja joutuu tekemään omassa elämässään valinnat, kellä on työasiat, kellä opiskelut. Osa oli etäkoulussa, joten se antoi hieman joustoa. Olihan se bussissa istuminen ja yötä myöten kotiin tuleminen rankkaa. Joukkue tuntui kuitenkin viihtyvän hyvin bussissa. Pelattiin lautapelejä ja iskettiin korttia. Huumoriakin löytyi. Osa teki koulutöitä, toteaa EräViikinkien naisten liigajoukkueen päävalmentaja Ville Turunen.
Kyse on mitä suurimmassa määrin rakkaudesta lajiin, intohimosta pelata salibandyä. Tosin tällä kertaa myös panokset olivat normaalia suuremmat. Kevään pudotuspeleissä oli mahdollisuus voittaa Suomen mestaruus.
Kevät on aina myös ylioppilaskirjoitusten aikaa.
– Ankat-sarjassa kirjoitukset toivat lisähaasteita. Keskiviikon pelistä yksi joutui olemaan poissa kirjoitusten takia. Toinen palasi Oulusta lentokoneella, koska seuraavana päivänä kirjoitukset jatkuivat. Jos pelit olisivat jatkuneet sunnuntaina Oulussa, niin seitsemällä tytöllä olisi ollut maanantaina yo-kirjoitukset. Niinpä sunnuntai-illaksi olisi pitänyt varata lentoja. Nyt ei tarvinnut, kun Rankat Ankat ratkaisi ottelusarjan vieraissa.
Kevät 2021 oli EräViikingeille muutenkin poikkeuksellinen. Joukkue ajautui ensin pudotuspelikarsintoihin Lappeenrannan SaiPaa vastaan. ErVi oli jo kuilun partaalla. Putoaminen oli hilkulla. Cira todennäköisesti muistaa ikuisesti ottelusarjan kolmannen ottelun. ErVi oli selkä seinää vastaan, kunnes Virta ratkaisi ottelun tekemällä voittomaalin jatkoajalla.
ErVi selvisi kuiville ottelusarjan viidennessä ja viimeisessä ottelussa. Sekin ratkesi vasta voittolaukauskisan jälkeen.
– Ratkaisevassa ottelussa SaiPa johti vielä parilla maalilla kymmenen minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua. Saimme pelin tasoihin ottelun lopussa ottamalla maalivahdinkin pois. Kun ratkaisu tuli voittolaukauskisan jälkeen, siinä käytiin läpi melkoinen tunteiden kirjo.
Paineen alla pelaaminen SaiPaa vastaan ilmeisesti auttoi ErVi:ä myös jatkopeleissä. Välierävastustaja ja ennakkosuosikki Rankat Ankat oli ajoittain vaikeuksissa helsinkiläisiä vastaan.
– SaiPa-sarja vapautti meidän peliä. Välillä oli ahdistuksen tuntemuksia, mutta se muuttui positiiviseksi jännitykseksi. SaiPa-ottelut olivat meille painesarja, mutta Ankkoja vastaan tilanne oli päinvastoin.
Kysytäänpä Turuselta, millainen Cira on pelaajana, ihmisenä ja valmennettavana. Mitkä ovat hänen vahvuutensa ja mitä pitäisi vielä kehittää? Millainen tulevaisuus Ciralla olisi edessään.
– Cira on puhelias ja iloinen ihminen ja hyvä huumorin pilke silmäkulmassa. Hän on kunnianhimoinen ja analyyttinen urheilija, joka tykkää puhua ja pohtia paljon peliä sekä urheilemista yleensäkin. On ollut hienoa päästä seuraamaan tämän nuoren kasvamista niin pelaajana kuin ihmisenäkin.
– Muistan hänet Eerikkilän Maajoukkuetie-leiriltä, kun hän C-junnuna viipotteli Angry Birds -panta päässään. Kuului toki silloinkin ikäluokkansa parhaimmistoon. Nyt muutama vuosi tästä hän kamppailee tasavahvasti liigan kovimpia pelaajia vastaan ollen nyt B-ikäinen. Paljon hyviä asioita on tapahtunut hänen pelaamisessaan muutamassa vuodessa ja uskon, että paljon hyviä kehitysvuosia on vielä jäljellä.
– Kun hänen ajatuksiaan kuuntelee, huomaa, että hänellä on vahva näkemys ja mielipide omaan sekä joukkueen tekemiseen. Hän on ottanut askeleita myös johtajuuden suuntaan sekä pelikentällä että pukukopissa.
– Pelillisesti puhutaan aika tasapainoisesta paketista. Toki varmasti joka osa-alueella on kehityttävä, jos kaikkein isoimmille areenoille lajissa haluaa, mutta sen suhteen ollaan hyvässä vauhdissa. Kauden aikana kamppailukovuus ja -taito on mennyt mukavasti eteenpäin ja aika monesti se on juuri Cira, joka tulee kulmahipoista ensimmäisenä pallon kanssa.
– Hyvä tulevaisuus aivan varmasti. Lajin osaltakin mahdollisuudet tulla kansainvälisen tason pelaajaksi ovat todella hyvät. Maltilla ja itsemyötätuntoisesti kun jaksaa analysoida omaa tekemistään ja tehdä töitä unelmiensa eteen, niin varmasti salibandykansa saa kuulla hänestä vielä paljon tulevaisuudessa.
Soitetaan vielä paremmalla ajalla uudestaan Ciralle ja kysellään ensin, mistä ja milloin salibandyn harrastaminen alkoi.
– Isoveljeni kävi salibandykerhossa ja minullakin oli siellä ohessa aina oma maila ja pallo mukana. Siirryin itsekin kerhotoimintaan mukaan, mutta aika pian liityin Lohjan Salibandyseuraan. Kun Lohjalla ei ollut oman ikäluokkani tyttöjoukkuetta, pelasin pääasiassa pari vuotta vanhempien eli 2001-syntyneiden kanssa. Pelasin myöhemmin myös A-tyttöjen SM-sarjaa SB-Pro:n ja LoSB:n yhdistelmäjoukkueessa.
ErVi:stä otettiin yhteyttä.
– Pelasin LoSB:ssa naisten Divaria, kun ErVi:stä tuli viesti ja kysyttiin kiinnostusta tulla heille pelaamaan. Asun yhä Lohjalla ja opiskelen Lohjan Kisakallion Urheiluopistossa liikunnanneuvojan tutkintoa. Isäni kuljettaa harjoituksiin. Kotoa on vajaan tunnin automatka Mosahallille. Ensimmäisen vuoden iskä odotti harjoitusten päättymistä katsomossa, mutta nyt toisena vuonna hän on joukkueen huoltaja.
Kevään pelit olivat Ciralle uusi elämys.
– Pelasin ensimmäisiä liigan pudotuspelejä. SaiPaa vastaan ehdin käydä viikon aikana kaikki mahdolliset tunnetasot läpi, mutta niistä peleistä oli iso etu. Saatiin hyvä henki päälle jatkopeleihin. Todistimme, että pystymme kääntämään häviöasemasta voittoon.
Myös maajoukkuevalmentajat ovat kiinnittäneet huomion lohjalaiseen nuoreen B-juniori-ikäiseen lahjakkuuteen.
– Vuonna 2019 sain ensimmäisen kutsun maajoukkuetoimintaan. Pääsin mukaan, kun Tšekeissä järjestettiin neljän maan turnaus. Viimeksi olin alkuvuodesta U19-ryhmän kanssa Eerikkilän maajoukkueleirillä.
Näin Virta vastasi hänelle tehtyihin kysymyksiin.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Ensimmäinen liigapeli oli hieno hetki, mutta myös maaottelu Finnkampenissa, kun pelasimme Ruotsia vastaan. Paikalla oli yli 1 000 katsojaa. Oli hienoa päästä ison yleisön eteen pelaamaan.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Itselleni on ollut suurin pettymys, kun viime kaudella sarja laitettiin poikki.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Vahvuuteni on ehdottomasti pallollisessa pelissä. Tykkään olla pallolla ja pystyn antamaan kovia syöttöjä. Tällä kaudella olen yrittänyt ottaa myös fyysisyyttä mukaan. Pallotonta pelaamista ja hyökkäyspään tukemista pitää kehittää.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Krister Savosen pelejä ja hänen rankkareitaan olen seurannut. Hänellä on pehmeät kädet. Savosesta olen yrittänyt ottaa vaikutteita omaan pelaamiseeni.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Monelle voi olla yllätys, että olen suomenruotsalainen. Olen käynyt eskarista lähtien koulut ruotsin kielellä.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Isona tavoitteena on olla paras salibandypelaaja omalla pelipaikallani. Kaikilla, jotka liigatasolla pelaavat, tavoitteena on voittaa Suomen mestaruus. Maailmanmestaruuskin on käynyt mielessäni, mutta lähin tavoite on päästä U19-joukkueen mukana MM-kisoihin.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Ville Vuorinen, ErVin mediatiimi ja Juhani Järvenpää
