Persoonat esille -juttusarja esittelee jokaisesta F-liigan playoff-joukkueesta yhden kiinnostavan nimen.
Turun Palloseuran Juuso Alin saapuu sovittuun haastatteluun suoraan töistä. Rakennusalan insinööri tekee pitkää työpäivää. Kerrostalon linjasaneeraus vaatii työnjohtajalta tarkkaa aikataulutusta.
Onneksi aikataulujen sovittaminen on Alinille rutiinia. Sitä tarvittiin jo opiskeluaikoina, kun joukkueharjoitukset, liigapelit ja silloinen osa-aika työ piti sovittaa opintojen rinnalle.
Tätä haastattelua tehdään, kun TPS:n kevään pudotuspelit ovat kiivaimmillaan. Aikataulu on tiukka, sillä vielä pitää ehtiä kodin kautta ennen kuin alkavat joukkueen yhteiset alkuillan harjoitukset Kupittaan palloiluhallissa. Kyse on Alinin kohdalla, kuten monen muunkin liigapelaajan, mitä suurimmassa määrin rakkaudesta lajiin.
– Olen nykyisin normaalisti päivätyössä, mutta on vaikea kuvitella, että en enää pelaisi. Olo voisi olla aika tyhjä, jos ei olisi pelikavereita, pukukoppijuttuja, harjoituksia ja pelejä. On tämä nyt toki hieman rankempaa, kun on päivät töissä. Pitää vaan levätä enemmän, kertoo Alin, joka pelasi ensimmäisen liigapelinsä jo kaudella 2011-2012.
Alin ei maaleilla mässäile, vaikka tällä kaudella on syntynyt oma maaliennätys, kolme osumaa. Vaikka maaleja on kertynyt usean liigakauden aikana keskimäärin vain pari kaudessa, on hän joukkueensa eräs tärkeimmistä pelaajista. Päävalmentaja Janne Kainulaiselle nöyrästi puolustussuuntaan pelaava puolustaja on kullanarvoinen raataja.
TPS on panostanut jo pitkään johdonmukaisesti oman maalinsa suojelemiseen. Joukkueen ex-valmentaja Aki Vilander loi aikoinaan taktiikan, joka perustuu hyvään puolustuspelaamiseen ja aggressiiviseen tekemiseen. Tämä on edelleen joukkueen selkäranka, vaikka tällä kaudella myös hyökkäyspäähänkin on saatu tehoja.
Tässä palapelissä vasempana puolustajana pelaavan Alinin rooli on korvaamaton. Vaikka TPS:n puolustuspäässä on ollut tällä kaudella vaihtuvuutta, luottopakki Alin on aina avauskokoonpanossa.
– Koskaan ei ole sattunut itselleni mitään loukkaantumisia. Osin varmaan senkin takia olen saanut paljon peliaikaa. Ei minua häiritse, vaikka nimeni ei ole lehdessä. Olen puolustuspään puolustaja. Oleellista on taisteleminen ja kaikkensa antaminen.
Hämmästyttävintä on se, että Alin ei ole joukkueensa kookkaimpia pelaajia, mutta silti moni vastustaja on saanut kokea kulmaväännöissä vikkeläkinttuisen turkulaisen fyysisyyden. ”Jallu” on se pelaaja, joka tulee pallon kanssa kaukalon kulmasta ensimmäisenä.
– Roolini on minulle luontainen. Se on ollut sitä nuoresta lähtien. Lätkässäkin olin puolustaja. Yleensä on ollut isompia kavereita vastassa, joten olen joutunut kehittämään taitoa pärjätäkseni kaksinkamppailuissa. Kulmiin ei kannata mennä peläten. Sinne pitää mennä kovemmin kuin kaveri. Rohkeus on tullut jo nuorena, mutta kyllä se lähtee nykyisin joukkueharjoituksistakin. Sieltäkin tulee kaikille kovuutta.
Juuso oli naperoikäisenä niitä poikia, jotka pelailivat jokaisena päivänä. Kavereiden kanssa pihapelit tulivat tutuiksi, milloin pelattiin futista tai lätkää, milloin sählyä. Kesät sujuivat jalkapalloa pelaten Turun Nappulaliigassa ja talvella jääkiekkoa TPS:ssä.
Salibandyharjoituksissa käytiin, silloin kun muilta harrastuksilta ehdittiin. Laji tuli kuitenkin Juusolle tutuksi, ensin TPS:n järjestämässä sählykerhossa ja myöhemmin Hirvensalon Heiton juniorijoukkueessa. Samaisessa joukkueessa pelasi muun muassa nykyinen joukkuekaveri Ville Hirvisuo.
– Äitini näki kaupan seinällä ilmoituksen TPS:n kortteliliigasta. Olin siinä vuoden ajan mukana. Sen jälkeen siirryin Hirvensalon Heittoon. Seuraan oli perustettu minun ikäluokalleni oma joukkue.
Juuson ollessa yläkouluikäinen salibandystä oli tullut laji, joka kiehtoi eniten.
– Jääkiekko oli pitkään ykköslajini. Seuraavana tuli jalkapallo. Molempia pelasin TPS:ssä. Sähly tuli vasta kolmantena. Lopulta ajanpuutteen takia jäi ensin pois jalkapallo ja sitten lätkä. Siirryin B-juniori-ikäisenä pelaamaan salibandyä Tepsiin. Se laji miellytti eniten ja pärjäsin siinä parhaiten.
Alin muistaa hyvin ensimmäisen liigapelinsä.
– Perttu Kytöhonka soitti ja pyysi pelaamaan jo samana iltana. Olin silloin 17-vuotias. Kotiottelun vastustaja oli M-Team. Viimeisessä erässä pääsin myös pelaamaan. Se meni sen verran hyvin, että jo seuraavana päivänä olin mukana vieraspelimatkalla. Siitä saakka olen ollut miesten mukana.
Alinin salibandyuralla oli mielenkiintoinen vaihe, kun hän vietti vuoden Sveitsissä.
– Kun moni kavereistani lähti vaihtoon ulkomaille, minullekin syntyi halu nähdä ja kokea vähän maailmaa. Lähdin vuodeksi Sveitsiin töihin ja Kloteniin pelaamaan. Pelini sujuivat ihan hyvin, vaikka olimmekin peräpään jengi. Sain paljon vastuuta. Vuosi Sveitsissä oli onnistunut. Näin ja koin paljon. Oli kuitenkin aika palata Turkuun ja hoitaa opinnot loppuun.
Palataan vielä tähän päivään. TPS:n edustusjoukkue kausi on jo päättynyt. Rakennusalan insinööri Alin voi nyt tovin keskittyä vain työelämään. Kun joukkueharjoitukset jatkuvat, on Juusolla edessään uusien aikataulujen sovittaminen. Olettaa kuitenkin sopii, että TPS:n luottopakin ura jatkuu…
TPS:n valmentaja Kainulainen tuntee luottopuolustajansa hyvin. Kysytäänpä häneltä, millainen Juuso on pelaajana, ihmisenä ja valmennettavana. Mitkä ovat hänen vahvuutensa ja mitä pitäisi vielä kehittää? Millainen tulevaisuus Juusolla olisi vielä edessään?
– Juuso on jokaisen valmentajan unelmapelaaja, johon joukkue voi luottaa jokaisella hetkellä. Sarjan parhaita puolustavia puolustajia, joka on halunnut kehittää viime vuosina hyökkäyspelaamistaan ja siinä onnistunutkin. Hyvänä osoituksena kokeneemmalla iällä tällä kaudella syntynyt piste-ennätys. Juuso on todella arvostettu joukkueen sisällä ja pelivuosia on halutessaan vielä paljon edessä.
Näin Alin itse vastasi hänelle tehtyihin kysymyksiin.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Edelliskauden finaalisarjaan yltäminen Classicia vastaan.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Suurimmat pettymykset tulivat Happeeta vastaan käydyistä pudotuspeleistä. Toisaalta ikäviä tappioita tarvitaan, jotta voi myöhemmin menestyä.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Vahvuuteni on kaksinkamppailut, mutta hyökkäyspelaamistani pitää parantaa.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Suoraan sanottuna ei ole koskaan ollut. Ei minun nuoruudessani ollut Turussa suuria tähtiä. Lätkässä oli Saku Koivu ja Teemu Selänne.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– Hirvensalon kesäiset mäkijuoksut, tosin niiden jälkeen on aina hyvä fiilis.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Todella paha kysymys. Ehkä se, että ulkopuoliset tuskin tietävät mitä teen työkseni.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Voittaa Suomen mestaruus, se on tärkein tavoitteeni.
