F-liigan uusi Tarinoita pelinumeroiden takaa -juttusarja esittelee värikkäimmät tarinat erilaisten numeroiden takaa.
Ensimmäisenä vuorossa on Jymyn Roope Mutka, joka torjuu maalivahdille vielä melko harvinaisella numerolla #22.
Numeron tarina lähtee liikkeelle jo junioreista.
– Yli kymmenen vuotta sitten pelatessa c-junioreissa aluesarjaa vastustajalla pelasi pelottavan isokokoinen ja päätä pidempi mörssäri, jonka katse meni suoraan sieluun. Tämän kaverin selässä oli kyseinen pelätty numero 22 – ja siitä sitten lähti joukkuekavereiden kans läppä, että ”kuka saa olla tappaja-22 seuraavalla kaudella”.
Vitsailu numerosta jäi. Ja Mutka ehti aloittaa liigauransa numerolla #1. Tämä numero oli vuosien varrella tullut kuin vahingossa matkaan.
– Joukkue vaihtui ja läppäkin oli jo kuivunut. Ja pelasin myös ensimmäisen liigapelin numerolla yksi. Sen pelin jälkeen päätin, etten enää ikinä mene kentälle ensimmäisenä, kun poukkoilin eksyneenä keskiympyrään odottaen, että mihin muut jäivät. Jännitin tai keskityin peliin niin kovasti ettei tullut mieleen kysyä tarkemmin, et millane keissi kun joku tuumas jonossa, et sinne vaan ja täysiä.
Seuraavalla kaudella Mutka haki vauhtia Kokkolan Nibacosista, jossa tarina numeron 22 takaa muistettiin. Numero ei ollut kuitenkaan jengissä valittavissa – ja Mutka torjui numerolla #24. Ajatus tuttujen kanssa muistellusta numerosta #22 jäi kuitenkin jälleen mieleen.
– Poriin siirryttyä taisi olla viimein 22 vapaana. Silloin mietin, että jos tuo numero on ollut 10 vuotta varattu, nyt se on otettava!
– Kauden loputtua suuntasin Seinäjoelle ja Jymyyn. Ja nyt tuo numero on selässä – ja kai se pystyy myös jatkossa Mutkakakskakkosena!
