Hannu Tuomisen Kesän siirtovonkaleet -juttusarja esittelee F-liigan miesten ja naisten sarjojen suven kiinnostavimmat pelaajasiirrot.
Lue myös: Päivittyvä lista: F-liigan miesten sarjan varmistuneet sopimukset
Lue myös: Päivittyvä lista: F-liigan naisten sarjan varmistuneet sopimukset
Kun Hämeenlinnan Steelersin kärkihyökkääjä Markus Siprosen siirto Jyväskylän Happeeseen julkaistiin, siihen ei riittänyt pelkästään tiedote seuran nettisivuilla. Kyse oli sen verran isosta verkkoon tarttuneesta kalasta, että siirto julkaistiin erään viime kevään pudotuspelin erätauolla.
Haastattelua varten kaukaloon astunut Sipronen sai komeat aplodit hirviteatterilta ja ison peukun Heimo-hirveltä. Hymyssä suin Teräsmiesten entinen henki ja sielu puki yllensä hirvipaidan. Jos kyseessä on iso vahvistus Happeelle, sitä suurempi se on menetys Divariin pudonneelle Steelersille.
Ottajia olisi ollut muuallakin. Jokaisen F-liigan kärkiseuran valmentajan toivelistalla olisi 25-vuotias pelaaja, joka on tehnyt pisteitä enemmän kuin yhden per ottelu (yhteensä 100 runkosarjan ottelua: 47+84=131 p). Sipronen on ollut yhdessä entisen joukkuekaverinsa Ville Lastikan kanssa hämeenlinnalaisten eräs tärkeimmistä pelaajista. Parivaljakko oli nostamassa Steelersiä silloiseen Salibandyliigaan.
Siirto Happeeseen oli ajankohtainen jo viime kaudella, mutta Sipronen loukkaantui ja oli kahdeksan kuukautta poissa pelikentiltä. Markuksen yksi tavoite on yltää maajoukkueeseen ja silloin pelaaminen liigan kärkijoukkueissa on lähes välttämättömyys. Sipronen harkitsi kuitenkin tarkkaan, missä haluaa jatkaa salibandyuraansa. Syy, miksi seuraksi valikoitui juuri Happee, on mielenkiintoinen.
– Suurin syy on se, kun haluan itse olla mukana luomassa tarinaa niin, että siinä tarinassa minulla olisi jokin merkitys. Eli samalla tavoin kuin oli aikaisemmin Steelersin tarinassa. Parhaat pelivuotenikin ovat vielä edessä.
Olet sanonut, että Happee on sinun näköinen joukkue. Mitä sillä tarkoitat?
– Happee on tunteella pelaava joukkue, heittäytyy pelin virtaan. Välillä se voi toki olla huono asia, kun mennään päästä päähän. Happeessa pelaajilla on tällä hetkellä samat tavoitteet kuin itselläkin. Jyväskylässä halutaan päästä pelaamaan mitaleista.
Sipronen innostui salibandystä jo nuorena.
– Aloitin 4-vuotiaana Oitin kylän sählykerhossa Hausjärvellä. Pääsin muita nuorempana mukaan, kun isoveljeni olivat samassa ryhmässä. Sieltä jatkoin veljieni perässä Riihimäen SC Topiin, edelleen muita nuorempana. Sieltä siirryin Lopelle. Toisella kaudellani LFT:ssä (Lopen Floorball Team) voitimme Lastikan kanssa C-junioreiden Suomen mestaruuden. Se on yhä paras muistoni salibandystä.
Sipronen on niitä pelaajia, jotka ymmärtävät opiskelun merkityksen. Kouluhommia on tehty ansiokkaasti pelaamisen rinnalla Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa. Taskussa on jo liiketalouden tradenomin paperit. Eivätkä opinnot todennäköisesti jää siihen.
– Opiskelu on ollut aina itselleni tärkeää ja olen pitänyt sitä itsestään selvänä. On ihannetilanne, kun päivissä on sisältöä. HAMK:ssa opiskelun ja urheilun yhdistäminen oli helppoa. Aamulla tein omatoimiset harjoitukset, sen jälkeen menin kouluun ja illalla oli joukkueharjoitukset. Tarkoitukseni on myöhemmin pyrkiä yliopistoon ja saada sieltä maisterin paperit.
Mikä on urasi toistaiseksi hienoin hetki?
– C-junioreiden Suomen mestaruuden lisäksi se, kun pääsin pelaamaan U23-maajoukkueeseen. Olen ollut mukana myös miesten maajoukkueen kesäleirityksessä.
Mikä on pahin pettymys?
– Loukkaantuminen oli iso pettymys. Toisaalta jälkeenpäin ajateltuna se on ollut yksi urani parhaimpia tapahtumia, sillä kuntoutuksen aikana minusta tuli huippu-urheilija. Toinen pettymys on Steelersin putoaminen Divariin, mutta ehkä se tekee hyvää joukkueelle. Rimpuilimme useana vuonna putoamista vastaan, joten jatkuva rämpiminen ei johda mihinkään.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Pelillisesti viimeisten syöttöjen antaminen, ajan ja tilan hahmottaminen. En ole joukkueen nopein, mutta kentällä syötön ajoitukset saavat pelini näyttämään nopealta. Steelerissä oli pelillinen johtaja, mutta ehkä Happeessa odotetaan myös viimeisten ratkaisujen tekemistä. Vielä voisin parantaa pallottoman tilanteiden havainnointia, esimerkiksi miehen merkkaamista. Hyökkäyspäässä voisin liikuttaa palloa vieläkin nopeammin.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuva?
– Lastikan Ville, jonka kanssa tuli pelattua vuosia junnuista lähtien. Olemme samantyyppisiä muutenkin monessa asiassa.
Kerro mitä me muut emme vielä tiedä sinusta.
– Olen absolutisti. Viikonloppuisin olen enemmänkin treenannut kuin rillutellut.
Mitkä ovat tulevaisuuden tavoitteesi salibandyssä?
– En ole voittanut vielä mitään. Kilpaurheilussa tavoitteena pitää kuitenkin olla voittaminen. Asiat pitää tehdä niin hyvin, että se on mahdollista. Joukkueena lähdemme voittamaan Suomen mestaruutta. Henkilökohtaisesti tavoite on yltää maajoukkueeseen.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Esa Jokinen, Ville Vuorinen
