Hannu Tuomisen Kesän siirtovonkaleet -juttusarja esittelee F-liigan miesten ja naisten sarjojen suven kiinnostavimmat pelaajasiirrot.
Lue myös: Päivittyvä lista: F-liigan miesten sarjan varmistuneet sopimukset
Lue myös: Päivittyvä lista: F-liigan naisten sarjan varmistuneet sopimukset
Kun sisaruksilla on ikäeroa vain kuusitoista minuuttia, on selvää, että kaksoset Emilia ja Olivia Pietilä ovat vuosien ajan kulkeneet yhtä matkaa. Vaikka kyse ei ole identtisistä kaksosista, heistä on kirjoitettu aina yhteinen tarina. Tehdään vielä kerran niin. Etenkin, kun sisarukset aikoinaan siirtyivät yhdessä Mynämäen Wirmosta ensin FBC Loistoon ja nyt TPS Salibandyyn.
Molemmat siskokset ovat viettäneet jo alkusyksystä mitalijuhlia, kun Suomen alle 19-vuotiaiden maajoukkue nappasi Puolasta MM-pronssia.
Eräs asia ei ole muuttunut mitenkään. Pietilän puheliaita siskoksia ei kannata haastatella erikseen. Kun toinen aloittaa lauseen, niin toinen lopettaa. Lukijan vastuulle jää miettiä, kumpi aloitti, kumpi lopetti.
Pakko on tietysti ensimmäiseksi kysyä, oliko siirto Palloseuraan mahdollista vain, jos molemmat siirtyvät uuteen seuraan?
– Emme varsinaisesti ajatelleet asiaa, vaikka suunnittelimmekin, että mennään yhdessä, mihin sitten mennäänkin. Halusimme pysyä Turussa ja samassa joukkueessa. Emme osaa edes kuvitella, että pelaisimme vastakkain.
Pietilän kaksosten salibandyharrastuksen taustalla on ollut yksi tärkeä henkilö, tyttöjen oma isä. Mika Pietilä innostui nuorena poikana uudesta lajista 1990-luvun alkuvuosina. Aikuisiällä tuli aika siirtyä valmennuspuolelle, ensin poikajunioreita valmentaen ennen kuin kaksoistytöt olivat syntyneetkään.
Kun vielä juniori-ikäiset Emilia ja Olivia siirtyivät Mynämäeltä FBC Loistoon, isä tuli mukana. Mika tarjosi kimppakyydin ja toimi samalla Loiston liigajoukkueessa yhtenä valmentajana.
Entä nyt, onko isä mukana TPS:n valmennuksessa?
– Olemme täysi-ikäisiä. Kun ajokorttikin on taskussa, emme ole enää riippuvaisia isän kyydityksistä. Asumme vielä kotona, pidämme opiskelusta välivuoden ja käymme pelaamisen ohessa töissä. Mika siirtyi takaisin Wirmoon valmentajaksi. Kotona on meidän lisäksi 3-vuotias pikkuveli ja 13-vuotias pikkusisko. Isän matka harjoituksiin on nyt lyhyempi kuin lähteä Turkuun.
Monet Turun alueen lahjakkaimmista salibandypelaajista opiskelevat Kerttulin urheilulukiossa. Pietilän sisarukset päättivät toisin. Ulkopaikkakuntalainen urheilulukion oppilas joutuu istumaan pitkiä aikoja bussissa. Se tarkoittaa todella aikaista herätystä. Koulunkäynnistä tulee raskasta. Emilia ja Olivia päättivät käydä lukion Mynämäellä.
Oliko paineita siirtyä muiden mukana Kerttulin urheilulukioon ja oliko päätös jäädä Mynämäelle opiskelemaan mielestänne hyvä?
– Emme halunneet joka aamu lähteä aikaisin Mynämäeltä Turkuun emmekä halunneet vielä muuttaa pois kotoakaan. Näin pääsimme koulupäivän jälkeen hetkeksi kotiin ennen joukkueharjoituksia.
Miten ja miksi siirto TPS Salibandyyn tapahtui?
– Halusimme mukaan kovempaan joukkueeseen ja ammattimaisempaan valmennukseen. Ulkomaatkin kävivät mielessämme. TPS otti meihin yhteyttä. Mietimme plussat ja miinukset, mutta lopulta molemmat koimme siirtymisen Tepsiin vain positiivisena asiana.
TPS oli varsin aktiivinen kevään siirtomarkkinoilla. Joukkueen vahvuuteen liittyi peräti kymmenkunta uutta pelaajaa, joista suurin osa siirtyi alueen muista seuroista. Monella TPS:n pelaajalla onkin kokemusta naapuriseura FBC Loistosta. Tepsissä on entuudestaan kaksi kärkiketjua, jotka muodostuvat maajoukkuestatuksen omaavista pelaajista. Nyt pelaajia riittäisi viiteenkin ketjuun.
Mietityttääkö mahtuminen pelaavaan kokoonpanoon?
– Mietityttää, mutta ei pelota. Haluamme juuri sitä, että harjoituksissa on koko ajan näytettävä, että ansaitsee pelipaikan. On vain positiivista, kun on kova kilpailu peliajasta. Rima on nyt korkeammalla kuin aikaisemmin.
Miten kesäharjoittelu on tapahtunut?
– Olemme harjoitelleet kesällä kovemmin kuin koskaan aikaisemmin. Mukaan ovat tulleet omatoimiset aamutreenit lajitreenien oheen. Kun toinen meistä lähtee harjoituksiin, niin toisenkin on helpompi lähteä mukaan. Motivaatiomme on korkealla.
Mikä on uranne toistaiseksi hienoin hetki?
– Uppsalan U19-kisoista MM-kulta. Olin joukkueemme eräs nuoremmista. (Emilia)
– Olemme voittaneet useita juniorisarjojen Suomen mestaruuksia, mutta niistä ensimmäinen Wirmossa on jäänyt parhaiten mieleeni. (Olivia)
Mikä on pahin pettymys?
– Jäin viime vuonna MM-kisojen varapelaajaksi, mutta heti sen pettymyksen jälkeen asetin tavoitteekseni päästä seuraaviin kisoihin. (Olivia)
– Kohdalleni ei ole sattunut vielä isompaa pettymystä. Olen välttänyt loukkaantumisetkin. Viime kevään pudotuspelitappio Classicille on jäänyt harmittamaan, etenkin kun me molemmat olimme silloin koronassa. (Emilia)
Mitkä ovat vahvuutenne ja mitä pitää vielä kehittää?
– Nopeus ja pelinlukutaito. Fyysisyyttä ja laukausta pitää kehittää. (Emilia)
– Minulla on samat lisättynä yllätyksellisyys. (Olivia)
Onko teillä ollut salibandyssä esikuva?
– Ei varsinaisesti ole koskaan ollut kummallakaan yksittäistä pelaajaa, mutta Kaupin kaksosia olemme seuranneet.
Kerro mitä me muut emme vielä tiedä teistä.
– Kirjoita, että Olivia on meistä hän, joka on huithapeli. Itse olen enemmän perfektionisti. (Emilia)
Mitkä ovat tulevaisuuden tavoitteenne salibandyssä?
– Nuorten kisojen jälkeen tavoite on yltää naisten maajoukkueeseen. Haluamme myös menestyä joukkueena ja kehittyä yksilöinä.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: TPS Salibandy & IFF
