Hannu Tuomisen Kesän siirtovonkaleet -juttusarja esittelee F-liigan miesten ja naisten sarjojen suven kiinnostavimmat pelaajasiirrot.
Lue myös: Päivittyvä lista: F-liigan miesten sarjan varmistuneet sopimukset
Lue myös: Päivittyvä lista: F-liigan naisten sarjan varmistuneet sopimukset
Ilmajoen Salibandyseura, Tikkurilan Tiikerit, SB Vantaa, Happee, ISB, O2, Santa’s United, O2, Blue Fox…Toimittajalla on melkoinen työ, kun yrittää pysyä perässä Mariia Hietikon luetellessa omaa seurahistoriaansa aikajärjestyksessä. Vaikka Pohjanmaalla syntyneellä ”Maijulla” on ikää vasta 28 vuotta, ovat useat seuraorganisaatiot tulleet hänelle pelaajana jo tutuiksi.
Kun peliuran päättyminenkään ei ole vielä edes käynyt mielessä, Hietikon monipuolinen seurahistoria saanee vielä jatkoakin. Tuskin löytyy kovin montaa toista naissalibandyn pelaajaa, joka on edustanut yhtä montaa seuraa.
Miksi edustamiesi seurojen määrä on näin suuri ja seuroja on vieläpä eri puolilta Suomea.
– Itä-Suomi on vielä kokematta, pitäisikö vielä lähteä sinnekin. Itse olen ollut aina avoin kaikelle uudelle. Uutuudenviehätys on vienyt paikasta toiseen. Olen myös uskaltanut hakea opiskelupaikkoja eri puolilta Suomea.
Koska salibandy on vain mukava harrastus, tarvitaan joka kerta paikkakuntaa vaihtaessa myös uusi työpaikka ja vapaa asunto.
Seuran vaihto on tarkoittanut myös työpaikan vaihtoa. Miten se on käytännössä onnistunut?
– Aluksi kesät olin kotipuolessa Ilmajoella töissä. Jyväskylässä asuessani pääsin vakituisesti töihin K-markettiin. Kauppias arvosti sitä, kun urheilen. Hän teki sellaiset työvuorolistat, että pääsin aina harjoituksiin ja peleihin. Hän oli aivan huippu pomo.
Hietikosta ei tullut ilmajokelaista pesäpalloilijaa eikä painijaa.
– Olen niitä harvoja, jotka eivät ole Ilmajoella harrastaneet näitä lajeja. Sisaruksia haastoin painiotteluun, mutta eivät vanhemmat vieneet minua koskaan molskille. Aloitin salibandyn vasta vanhemmalla iällä kavereiden mukana ja ehdin pelata Ilmajoella nelisen vuotta. Kun lukio päättyi, piti vaihtaa paikkakuntaa ja salibandyseuraa. Lähdin siskojeni perässä pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Samalla siirryin Tikkurilan Tiikereihin pelaamaan kakkosdivaria.
Tästä vuoden kuluttua Hietikko pelasi ensimmäisen liigapelinsä.
– Tiikereistä siirryin SB Vantaaseen. Ehdin pelata yhden kauden liigassa, mutta putosimme Divariin.
Kaverit houkuttelivat Hietikon Jyväskylään.
– Sinne lähdin salibandyn perässä. Kun joukkue, Happee, oli tiedossa, hommasin itselleni työpaikan ja asunnon.
Happeen ohella Hietikolle on tullut tutuksi myös kaupungin toinen salibandyseura, Seppo Pulkkisen valmentama O2.
Tilastoihisi on merkitty myös rovaniemeläinen Santa’s United. Mistä on kysymys?
– Lähdin opiskelemaan liikunnanohjaajaksi Rovaniemen ammattikorkeakouluun. Kun korona muutti opiskelut etäopiskeluksi, palasin takaisin asumaan Jyväskylään. Jatkoin pelaamista kahden kauden ajan O2-joukkueessa.
Jyväskylävuosien jälkeen oli aika palata kotimaisemiin Pohjanmaalle. Asunto ja työpaikka löytyivät Seinäjoelta sekä Uusikaarlepyystä NLB-joukkue Blue Fox.
– Nyt olen urheilukaupassa töissä ja viihdyn siellä mainiosti. Työn ja pelaamisen ohessa olen opiskellut personal traineriksi. Avoimin mielin ollaan yhä, eli katsotaan mihin elämä vie.
Maisemat ovat vaihtuneet ja ystäväpiirisi on laajentunut. Olet kuulemma joukkueen ilopilleri, jonka kanssa harvoin tulee hiljaista hetkeä.
– Kun on puhelias ja sosiaalinen, sitä tutustuu helposti moniin ihmisiin. Se on ollut mielestäni rikkaus. Koen tulevani kaikkien kanssa toimeen.
Mikä on urasi toistaiseksi hienoin hetki?
– Yksittäistä hienoa hetkeä ei ole, se on vielä edessä. Yksi mikä on jäänyt mieleeni, kun olimme ISB:n ja Tikkurilan Tiikereiden kanssa nousukarsinnoissa. Samoin, kun nousimme O2:n kanssa NLB:hen. Isot pytyt vielä puuttuvat.
Mikä on pahin pettymys?
– Meillä oli hyvä joukkue Rovaniemellä. Olimme edenneet nousukarsintoihin, kun korona keskeytti kauden.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Fyysisyys ja uskallan sitä myös käyttää. Osaan mennä tilanteisiin oikein. Nopeuteni luen myös vahvuudekseni. Mailakäsittelytaitoa voi aina kehittää. Olen ollut puolustava puolustaja, mutta voisin olla pelaavampikin pelaaja.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuva?
– Mia Karjalaista ja Laura Mannista olen aina katsonut ylöspäin.
Kerro mitä me muut emme vielä tiedä sinusta.
– Olen ollut aina niin avoin ihminen, että kaikki on varmaan jo kerrottu.
Mitkä ovat tulevaisuuden tavoitteesi salibandyssä?
– Pelistä yhä nauttiminen ja saisin itseäni vielä kehitettyä.
Kysytään vielä Hietikon viime kauden O2-valmentajilta, millaisesta pelaajasta on kysymys. Se olikin ilmeisen helppo tehtävä, sillä Jesse Järvinen, Jaakko Saavalainen ja Juhani Köpsi antoivat toisistaan tietämättä identtiset vastaukset.
– Maiju on joukkueen ilopilleri, joka on aina positiivisella tuulella ja on myös himourheilija. Fyysinen pelaaja, joka osaa pelata kovaa. Peruspakki, mutta pallollista pelaamista on pyritty kehittämään. Tulee olemaan Blue Foxissa joukkueen kärkipakkeja. Uudessa joukkueessaan tuo varmasti myös nuoreen joukkueeseen kokemusta.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Juha Käenmäki, Esa Jokinen
